Turun yliopiston tutkimusryhmä on saanut tutkijoita yli 100 vuotta askarruttaneen kysymykseen vastauksen. Ryhmä selvitti 3D-mallinnusta hyödyntämällä, miten pandat kykenevät hyödyntämään bamburavintoa.
Mallinnuksista että selvisi, pandan leukanivel on kehittynyt toisenlaiseksi kuin esimerkiksi ruskeakarhulla tai jääkarhulla. Saranamaisen auki-kiinni -liikkeen lisäksi nivel mahdollistaa bambun kuorimisessa tarvittavan leuan sivusuuntaisen liikkeen, jota urosten taistelutilanteessa tarvitsemat suuret kulmahampaat eivät kuitenkaan estä.
– Ravinnon saannin välttämättömyys on muovannut leukanivelen ja hampaiden muotoa tehokkaaseen bambun varren kuorimiseen ilman, että välihampaat ovat alttiita kasvisravinnon kuluttavalle vaikutukselle tai muille vaurioille, kertoo professori Pekka Vallittu hammaslääketieteen laitokselta.
Vaikka pandan hampaita on aiemmin tutkittu hyvinkin paljon, ei koskaan aikaisemmin ole kiinnitetty huomiota siihen, että miksi suuret yläleuan kulmahampaat eivät estä kasvissyöjälle – ja myös ihmiselle – tyypillistä alaleuan liikettä sivusuuntaan.
Pandojen purentaelimistön kehittyminen mahdollisti pleistoseenikauden alussa pandojen pääsyn loppumattoman suuren bambuaarteen äärelle ainoana suurnisäkkäänä.
– Pandoilla bambun kuorimisessa käytettävät välihampaat, premolaarit, ovat ainutlaatuiset karhujen heimossa ja mahdollistavat myrkyllisen sekä hampaita kuluttavia mineraalikiteitä sisältävän bambujen vihreän kuorikerroksen poistamisen, toteaa professori Juha Varrela Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta.
Pandan purentatoiminnan tutkiminen auttaa ymmärtämään myös ihmisen purentatoimintaa ja siihen liittyviä piirteitä.
– Nyt julkaistulla tutkimuksella on suuri tieteellinen merkitys, koska artikkeli ratkaisee pitkään säilyneen arvoituksen pandojen ja bambujen välisestä ekologisesta suhteesta toteaa professori Jukka Salo Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.