SDP:n kansanedustaja: Rauhoitu, Vahasalo!

SDP:n kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta ihmettelee sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon voimakasta reaktiota nuorisokoulua vastaan.

Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenen Eeva-Johanna Elorannan (sd.) mielestä valiokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok.) on ”riehaantunut” Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälän näkemyksistä koskien toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämistä.

Vahasalo sanoi Verkkouutisten haastattelussa, että opetus- ja kulttuuriministeriö yrittää sotkea lukio- ja ammattikoulutusta keskenään kaikin mahdollisin tavoin, eli hivuttaa Suomeen nuorisokoulumallia.

Mainos - sisältö jatkuu alla

– Mitä pahaa siinä olisi, jos ammattikoulussa suoritut moduulit voisi lukea hyväkseen, jos haluaakin mennä lukioon tai vaikka toisinpäinkin, jolloin osa opinnoista olisi jo suoritettu, Eloranta kysyy Vahasalolta.

Eloranta kehottaa Vahasaloa ”rauhoittumaan ja kertaamaan perusasiat”. Elorannan mukaansa yleissivistävät opinnot kuuluvat jo nyt ammatillisiin tutkintoihin ja että niiden merkitys tulee korostumaan rakennemuutoksen kohdatessa erityisen vahvasti matalamman koulutustason ammattiryhmiä.

– On vanhanaikaista ajatella, että käden taitajat eivät tarvitsisi myös yleisiä oppimisvalmiuksia, atk-taitoja tai esimerkiksi kielitaitoa, Eloranta sanoo.

Tiistaina ilmestynyt kansainvälinen aikuistutkimus PIAAC, jossa suomalaiset aikuiset menestyivät hyvin, osoittaa miten tärkeää elinikäisen oppimisen mahdollisuus kansalaisille on, sillä suomalaisten väliset erot ovat edelleen suuria.

Mainos - sisältö jatkuu alla

– Vahasalon kammo yleissivistystä kohtaan kiihdyttäisi kansalaisten osaamisessa näkyvää kahtiajakoa ja siten toimisi niin kansallista kilpailukykyä kuin kansalaisten välistä tasa-arvoa vastaan, Eloranta sanoo.

Eloranta pitää hallituksen esitysluonnosta yksilöllisten oppimispolkujen kehittämisestä sekä moduulimallin edistämisestä erinomaisena. Jatkossa eri opintokokonaisuudet koottaisiin selkeisiin moduuleihin mikä antaisi entistä joustavammat mahdollisuudet vaikkapa myöhempään alan vaihtoon, kun samoja asioita ei tarvitse suorittaa aina uudestaan.

– Esityksessä huomioidaan myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen antaen samalla aiempaa paremmat mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen, Eloranta toteaa.

Mainos