Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajan Eeva-Liisa Inkeroisen mukaan työmarkkinaosapuolet ovat ottaneet opiksi Sari Sairaanhoitaja -tapauksesta.
– Se oli sellainen opetus tälle maalle työmarkkinatoimijoiden kannalta, että todettiin, että asioiden koordinointi on täysin välttämätöntä. Näin ei voi tapahtua, koska se on tuhon tie, Inkeroinen sanoo.
Eduskuntavaaleissa 2007 kokoomus etunenässä lähti vaatimaan palkankorotuksia pienipalkkaisille, naisvaltaisille aloille. Sen seurauksena työmarkkinoilla ajauduttiin palkkakilpailukierteeseen, jolla palkankorotusten taso kaksinkertaistui reilun puolen vuoden aikana kotimarkkinoilla.
Heti sen jälkeen iski finanssikriisi ja romahdus, ja Suomessa palkat olivat karanneet käsistä.
– Sen hintaa maksetaan edelleen, kun vienti ei vedä, teollisuudesta on lähtenyt 100 000 työpaikkaa ja tuotanto mataa yhä samalla tasolla, johon se romahti vuonna 2009, Inkeroinen toteaa.
Kilpailukykyongelmaan haetaan nyt ratkaisua. Yhteiskuntasopimusneuvotteluiden kariuduttua kahdesti hallitus päätti alentaa yksikkötyökustannuksia niin sanotulla pakkolakipaketilla, jolla heikennetään työehtoja lainsäädännön kautta.
Hallituksen pakkolakiesitys lähti eilen kuukauden lausuntokierrokselle. Työmarkkinaosapuolet hakevat omissa neuvotteluissaan edelleen ratkaisua, jolla korvattaisiin hallituksen pakkolait.
Vientivetoinen malli ”iso juttu”
Työehtojen heikennykset ja työnantajamaksujen alennukset ovat ratkaisun kovaa ydintä, mutta työmarkkinajärjestöjen neuvotteluihin on otettu mukaan myös pitkäaikainen palkkaratkaisu, josta neuvotellaan SAK:n syyskuisen esityksen pohjalta.
SAK:n esityksessä vuonna 2017 sovittaisiin nollakorotuksista ja vuonna 2018 Suomessa siirryttäisiin pysyvään palkanmuodostusmalliin, jossa avoin sektori määrittäisi palkankorotustason. Lisäksi toteutettaisiin tasa-arvoerä.
– Iso juttu SAK:n esityksessä on, että siirrytään vientivetoiseen työmarkkinamalliin, joka tarkoittaa sitä, että kustannuskehityksen määrittelee avoimessa kansainvälisessä kilpailussa olevat toimialat, Inkeroinen sanoo.
– Meidän on varmistettava, että kotimainen kustannustaso ei kierry vientihintoihin niin, että muiden toimialojen korkeat ratkaisut vaikuttaisivat viennin menestykseen, vaikka vientiteollisuus pitäisi oman palkkakehityksensä kilpailukyvyn kannalta hyvänä, Inkeroinen jatkaa.
Hänen mukaansa se edellyttää palkkamalttia kotimaiselta palvelusektorilta ja verovaroin rahoitetulta julkiselta sektorilta.
Vientiteollisuudelle suurimmat palkankorotukset
Palkansaajapuolella on halua kehitellä Suomeen oma palkanmuodostusmalli, joka otettaisiin käyttöön vuonna 2018. Työnantajapuoli puhuu Ruotsin mallista.
Ruotsissa vientiteollisuuden työnantajat ja palkansaajat laativat sopimusasiakirjan, jossa määritellään palkkakustannuskehitys, joka ei saa ylittyä. Mukaan lasketaan kaikki kustannuksia aiheuttavat elementit, kuten työajan lisääminen tai vähentäminen.
Vientiteollisuusliitot sitoutuvat siihen, ettei kustannuskehityskatto ylity. Jos vientiteollisuuden kustannusvaikutukset olisivat esimerkiksi yhden prosentin, palkanmaksuvara ei saisi ylittää sitä millään alalla. Vientiteollisuus saisi aina suurimmat palkankorotukset.
– Muiden toimialojen kustannuskehitys ei saa ylittää vientiä. Mutta se ei myöskään ole tae, että kaikki saisivat automaattisesti sen, mitä vientiteollisuus on sopinut, Inkeroinen toteaa.
Kustannuskehityskaton määrittelyn jälkeen eri aloilla käydään neuvottelut kunkin alan omista lähtökohdista. Jos neuvotteluissa ei päästä sopimukseen ja joudutaan turvautumaan sovittelijaan, lakkouhan allakaan sovittelija ei saa tehdä sellaista sovintoesitystä, joka ylittäisi kustannuskehityskaton.
Samapalkkaisuutta voidaan kunkin sopimusalan sisällä vahvistaa, mutta kustannuskehityskaton sisällä. Näin tasa-arvoeräkin voisi sisältyä pakettiin.