Suojelupoliisin entinen päällikkö (1978-1990) Seppo Tiitinen on antanut pitkän haastattelun virolaisen Eesti Päevalehden lauantailiite Laupäevalehdelle. Haastattelussaan Tiitinen sanoo Suomen olleen kylmän sodan aikaisessa blokkijaossa selvästi lännen puolella, ”mutta meidän tuli säilyttää hyvät naapurisuhteet Neuvostoliiton kanssa”.
Tiitinen korostaa, että hänen aikanaan luotiin yhteydet kaikkiin Euroopan Yhteisön jäsenmaiden turvallisuuspalveluihin, Kreikkaa ja Kyprosta lukuun ottamatta. Niiden katsottiin olevan ”Neuvostoliiton taskussa” ja omaavan epäilyttävät suhteet arabimaihin.
Suhteet länsipalveluihin olivat ystävällisen luottamukselliset. Kaikki länsimaat, omiin ulkopoliittisiin syihinsä vedonnutta Ranskaa lukuun ottamatta, paljastivat Suomelle maassa toimivat agenttinsa. Tästä syystä rikkeiden takia ranskalaisagentteja tuli välillä karkottaa Suomesta. Neuvostoliitto lähetti agenttejaan Suomeen ”varsin usein” ja jätti niiden selvittämisen suomalaisille.
Tiitisen mukaan KGB:n kanssa ”yhteistyöstä ei ollut juttua”, mutta korostaa läheisten suhteiden merkitystä KGB:n paikalliseen edustajaan eli residenttiin, muun muassa Viktor Vladimiroviin (1977-1984), mutta myös tämän seuraajaan Felix Karaseviin.
– Sen kanavan kautta Suomi ja Neuvostoliitto kertoivat toisilleen omista edesottamuksistaan. Jos heidän puoleltaan joku jäi kiinni laittomasta tai hyväksymättömästä toiminnasta, annoimme heidän tietää, ettei sellainen ole hyväksytävää ja tiedotimme omista vastatoimistamme. Diplomaattisia kanavia ei käytetty, koska siitä seurasi julkisen huomion vaara. Ja sellaista mainosta ei kumpikaan osapuoli halunnut, Seppo Tiitinen sanoo.
Eniten haastattelussa korostuu läheinen suhde Viktor Vladimiroviin. Kysyttäessä, miten Suomi suhtautui siihen, että Neuvostoliitto miehitti Afganistanin, jonka kanssa sillä oli YYA-sopimus, Tiitinen vastaa:
– Toki otimme sen erittäin vakavasti, mutta saimme KGB-lähteiden kautta perusteelliset selitykset. Kaikkein uskottavin selitys Neuvostoliiton toimintaan tulikin Vladimirovilta. Oli yksinkertaisesti Neuvostoliiton aika mennä sinne – kaikki toiset suurvallat historiassa ovat siellä käyneet ja tulleet takaisin tyhjin käsin. Sama prosessi on nyt käynnissä amerikkalaisilla.
Tiitinen myöntää, että kielletyn rajan määrittely oli vaikeaa. Ensin tuli selvittää, ketkä olivat KGB:n tai sotilastiedustelu GRU:n upseereja, ja asettaa heidät sitten seurantaan. Faktojen keräämisen jälkeen Tiitinen esitteli asiat presidentti Urho Kekkoselle toimenpide-ehdotuksineen, jotka presidentti sitten hyväksyi tai ei. Sen jälkeen asiasta kerrottiin KGB.lle.
Toiminnallisista eroista Kekkosen ja presidentti Mauno Koiviston välillä Tiitinen mainitsee, että Kekkonen halusi kuulla tiedonantoja kommunistien toiminnasta, kun taas Koivistoa kommunistit eivät kiinnostaneet.
Tiitisen mukaan Neuvostoliiton ja KGB:n intressit Suomea kohtaan liittyivät tiede- ja teollisuusvakoiluun. KGB yritti ottaa yhteyttä lähinnä vain huipputieteilijöihin. Supon tärkein tehtävä oli Yhdysvalloille annettujen lupausten mukaisesti estää länsiteknologian leviäminen Neuvostoliittoon. Hänen mukaansa maanpetostapauksia oli erittäin vähän. Esimerkkinä hän mainitsee vain Kemira Kaasun it-johtajan, joka rakkaussyistä oli alkanut yhteistyöhön itätiedustelun kanssa.
Yhteydet Neuvosto-Eestiin
Neuvostoliitto ei halunnut Suomella olevan mitään kytköstä Viroon, mutta vuoden 1980 Moskovan olympialaiset muuttivat tilannetta, koska Tallinnassa järjestettiin olympiapurjehduskilpailut. Tuolloin hän tutustui Eestin SNT:n KGB:n johtajaan (1978-1982) August Porkiin, joka vuotta myöhemmin kävi Suomessa. Lämpimästi hän muistelee Eestin SNT:n KGB:n päällikkönä 1982-1989 toiminutta Karl Kortelaista, jonka isä oli Neuvostoliittoon loikannut kotkalaiskommunisti ja äiti siperianvirolainen.
Tiitinen tapasi Kortelaisen ensi kerran 1982 ja isännöi myöhemmin tätä Supon päämajassa Ratakadulla. Kortelainen isännöi viimeisen kerran Tiitistä Tallinnassa vuonna 1989. Vanhoilliskommunisti Kortelaisen aikaa ei Virossa muistella hyvällä. Hänestä Verkkouutiset on kirjoittanut aiemmin täällä.
Kysyttäessä virolaisia edelleen hiertävästä teemasta eli virolaispakolaisten palauttamisesta Suomesta Neuvostoliittoon, varsinkaan kun Suomi ei ollut virallisesti tunnustanut Viron neuvostomiehitystä, vastaa Tiitinen näin:
-Presidentti Kekkosen mukaan Suomen etuja ei saanut asettaa vaaraan neuvostokansalaisten takia, minkä takia Suomen asenne oli alussa varsin jäykkä. Lisäksi tässä oli yksi toinen aspekti: KGB halusi nähdä, kuinka me käyttäydymme ja lähetti pakolaisina omia virkailijoitaan. Tätä tehtiin erityisesti silloin, kun Mauno Koivistosta tuli presidentti. Vuonna 1982 lähetettiin ”pakolaisia” yli itärajan niin paljon, että Koivisto antoi minulle luvan sanoa Vladimiroville, että tällaiset temput loppuisivat.
Tiitisen mukaan 1980-luvulla Baltian maiden kohtaloon suhtauduttiin pessimistisesti Suomessa. Neuvostoliiton valtiokoneisto näytti voimakkaalta, ja siltä se näytti aina loppuun asti. Hänen mukaansa Neuvostoliiton nopea romahtaminen tuli yllätyksenä, vaikka ”ystäviltä lännestä” olikin saatu tietoa maan talousjärjestelmän vakavista ongelmista.