Sijaishuoltoon kuten esimerkiksi lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen nuorten luvattomat poistumiset eli niin kutsutut hatkareissut ovat tuoreen tutkimuksen mukaan yleistyneet ja poissaolon kesto pidentynyt.
Tutkimusta varten käytiin läpi kaikki vuonna 2020 poliisiasiain tietojärjestelmään kirjatut ilmoitukset poliisin antamasta virka-avusta lastensuojeluviranomaiselle, kertoo sosiaali- ja terveysministeriö tiedotteessa. Sekä virka-apupyyntöjen että luvattomien poissaolojen määrä on kasvanut.
Lastensuojeluviranomaiselle annettuun virka-apuun liittyvät ilmoitukset käsittivät vuonna 2020 yhteensä 3 733 luvatonta poissaoloa sijaishuoltopaikoista. Kasvua edellisen tutkimuksen vuosiin 2013-2014 oli tällä kirjaustavalla noin 17 prosenttia. Luvattomien poissaolojen kirjaamiseen liittyy erilaisia ja osin virheellisiä kirjaamis- ja toimintakäytäntöjä, jotka tekevät ilmiön seuraamisesta ja tilastoinnista haastavaa.
Sijoitetun nuoren karkureissu kesti vuonna 2020 keskimäärin 18,9 vuorokautta. Vuonna 2013-2014 kesto oli 13,9 vuorokautta. Keskiarvon pidentyminen johtuu entistä pidemmistä poissaoloista sekä pitkien poissaolojen lukumääräisestä kasvusta.
Noin puolet poissaoloista päättyi 2020 sekä vuosina 2013-2014 alle kahdessa vuorokaudessa.
Vähintään kaksi viikkoa kestäneitä poissaoloja oli 20 prosenttia 2013-2014 ja 26 prosenttia. Yli 49 vuorokautta kestävien poissaolojen määrä kasvoi samassa ajassa kolme prosenttia ja oli 10 prosenttia vuonna 2020.
Poissaolot painottuvat 15-17-vuotiaisiin ja alkavat yleistyä 14-vuotiailla. Vuonna 2020 huomattavan aikaisin eli 11–13-vuotiaana alkavat poissaolot olivat kuitenkin yleisempiä kuin vuosina 2013–2014. Näiden nuorempien ikäluokkien poissaolot ovat lähes tuplaantuneet.
Tutkimus on tehty osana kansallisen lapsistrategian toimeenpanoa. Tutkimuksessa kuvataan myös viranomaisten kirjaamis- ja toimintakäytäntöjä sekä esitetään kehittämisehdotuksia.
Tapauksia käsitellään tutkimuksen mukaan poliisissa matalalla prioriteetilla, mikä ei tunnista tapausten yksilöllisiä eroja. Poliisin tekemistä kirjauksista ei välity toimijoiden välinen yhteistyö luvattoman poissaolon pysäyttämiseksi.
Jo ensimmäiseen poissaoloon puuttuminen olisi tärkeää, sillä poissaolot kasautuvat samoille nuorille ja ainakin toistuvalla luvattomalla poissaolemisella on olemassa yhteys rikolliseen käyttäytymiseen tai rikoksen uhriksi joutumiseen.
– Samanaikaisesti [poissaolot] vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, jota lastensuojelutoimin on pyritty turvaamaan, tutkimuksen yhteenvedossa todetaan.