Neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta päättyivät keskiviikkoiltana, kun hallitustunnustelija Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti, että ilman kovaa ydintä hän ei halua yhteiskuntasopimusta.
Kovalla ytimellä Sipilä tarkoitti viiden prosentin tuottavuushyppyä. Työmarkkinajärjestöjen olisi pitänyt sitoutua siihen, että palkat nousevat vuosittain prosentin vähemmän kuin kilpailijamaissa, niin että hintakilpailukykyeroa saadaan kurottua umpeen viiden prosentin verran. Lisäksi järjestöjen olisi pitänyt sitoutua siihen, että työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa parannetaan hintakilpailukykyä viidellä prosentilla esimerkiksi pidentämällä työaikaa tai vähentämällä sairauspoissaoloja.
Palkansaajajärjestöt vaativat, että työsuhteen ehtoihin tehdyt heikennykset puretaan sitten, kun talouden tasapaino ja hintakilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin on saavutettu. Tähän Elinkeinoelämän keskusliitto ei suostunut, vaan se halusi, että muutokset jäävät pysyviksi. Sen jälkeen Sipilä teki omat johtopäätöksensä.
Yhteiskunta-aiesopimus oli rakennettu sillä tavoin, että työ- ja virkaehtosopimuksista neuvottelevien liittojen olisi pitänyt ilmoittaa samaan tyyliin kuin tupo-ratkaisuissa, hyväksyvätkö ne yhteiskuntasopimuksen elokuun puoliväliin mennessä. Neuvottelut työ- ja virkaehtosopimuksista olisivat käynnistyneet kuitenkin vasta syksyllä 2016. Mikäli sopimus olisi syntynyt, SDP olisi pitänyt ottaa hallitukseen varmistamaan, että SAK:laiset liitot pysyvät sopimuksen takana.
Sipilän kovuus yllätti demarit
Erikoisen yhteiskuntasopimusprosessista on tehnyt se, että neuvotteluja siitä on käyty rinnakkain hallitustunnustelujen kanssa. Tiistaina kerrottiin, että Sipilä haluaa torstaihin kello 14 mennessä tiedon siitä, sitoutuvatko työmarkkinajärjestöt yhteiskuntasopimukseen. Hallituspohjan hän aikoi paljastaa vasta torstai-iltana.
Demarit haistoivat tässä paikan pelata itsensä hallitukseen. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kumppaneineen teki kovasti töitä, että SAK:laiset liitot olisivat valmiita hyväksymään yhteiskuntasopimuksen. Maanantaina ja tiistaina asiassa tapahtuikin liikehdintää, ja SAK ja STTK olivat valmiita suuriinkin myönnytyksiin. Punamullan käryä alkoi olla vahvasti ilmassa.
Keskiviikkona SAK:n hallituksessa näkemykset jakautuivat kahtia. Puolet liittojohtajista oli sitä mieltä, että neuvottelut pitää katkaista ja puolet oli sitä mieltä, että SDP pitää saada hallitukseen. Työaika oli suurin kysymys. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ei saanut siinä minkäänlaista liikkumavaraa.
Sipilä ei kuitenkaan suostunut joustamaan yhteiskuntasopimukselle asetetuista kunnianhimoisista tavoitteista, vaan hän piti kiinni viiden prosentin tuottavuushypystä. Sipilän kovuus taisi yllättää demarit. Mikäli viiden prosentin tuottavuushyppy kilpailukykyyn olisi toteutunut, leikkaustarve olisi pienentynyt 1–1,5 miljardilla eurolla.
Sipilä pakitti talouslinjauksissa
Ennen hallituspohjan julkistamista käydyissä neuvotteluissa oli se järki, että näin Sipilä sai tietää jo etukäteen, mihin ay-liikkeessä on valmiutta. Kun kävi ilmi, ettei tuottavuusloikkaa synny, Sipilä päätti valita leikkausten tien.
Sopimuksen kaatumisen jälkeen Sipilä kertoi ottavansa hallitusohjelman lähtökohdaksi valtiovarainministeriön arvion julkisen talouden sopeutustarpeesta. Arvion mukaan valtiontalouden palauttaminen tasapainoon vaatii neljän miljardin euron sopeutustoimet vuoteen 2019 mennessä. Kuntatalouden sopeutustarve on kaksi miljardia. Kestävyysvaje mukaan lukien urakka on kymmenen miljardia.
Aiemmin Sipilä oli katsonut julkisen talouden sopeutustarpeen olevan puolet pienempi, eli kaksi miljardia valtiontalouteen ja yksi miljardi kuntatalouteen. Näillä puolet pienemmillä sopeutussummilla julkisen talouden velka pysyisi selvästi yli EU:n kasvu- ja vakaussopimuksessa määritellyn 60 prosentin rajan. Myös muut talouskurimittarit vilkkuisivat punaisella.
Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen tarjosi Sipilälle kunniallisen tien pakittaa keskustan talouskasvuun uskovista vaalitavoitteista valtiovarainministeriön realistiselle linjalle.
Kokoomus on ollut kaiken aikaa valtiovarainministeriön linjalla sopeutustarpeesta. Leikkauksiin on enemmän valmiutta nyt muodostettavassa perusporvarihallituksessa kuin peruspunamultahallituksessa olisi ollut.
Kirjoittaja Suvi Hautanen on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja.