Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd.) kommentoi Uudelle Suomelle eduskunnan perustuslakivaliokunnan sivuuttamisesta esitettyjä väitteitä.
Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg totesi Verkkouutisten haastattelussa, että perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan välille on syntynyt valtiosääntöoikeudellinen konflikti.
EU-oikeuden professorin mukaan suuri valiokunta sivuutti perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon elpymisrahastosta, jonka mukaan ”valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä”.
Hän katsoi pääministeri Sanna Marinin (sd.) sivuuttaneen lausunnon vetoamalla suuren valiokunnan asiasta antamaan lausuntoon ja mandaattiin.
– Ilmeisesti pääministeri katsoo, että sikäli kun (hallituspuolueiden dominoima) suuri valiokunta päättää perustuslakivaliokunnan näkemykset sivuuttaa, hallitus voi tehdä samoin. Mitä tapahtui sille aikaisemmalle linjalle, että ”perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevät valtiosääntöiset arviot ”sisältävät ehdottomana pidettävän ohjeen valtioneuvoston toiminnalle”? Näin asia on aina ennen ymmärretty, Leino-Sandberg totesi Verkkouutisille.
Eurooppaministeri Tuppurainen on Marinin kanssa samoilla linjoilla. Tuppuraisen mukaan perustuslakivaliokunnan toiveista täyttyi ainakin se, että vastuille pitää olla tarkat rajat. Suomella se on elpymisrahastosta 6,6 miljardia euroa, kun rahastosta saa takaisin 3,2 miljardia.
– Suuren valiokunnan antaman mandaatin taustalle sisältyvät kaikki perustuslakivaliokunnan huomiot. Huolet on pystytty hälventämään, Tytti Tuppurainen sanoo US:lle.
Eurooppaministerin mukaan myös avustusten osuutta saatiin pienennettyä. Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnoissaan pitävänsä velaksi rahoitettua avustusmuotoista rahaa lähtökohtaisesti erittäin ongelmallisena.
Lausunnon muotoilu muuttui
Julkisuudessa on ollut erimielisyyttä siitä, lieventyikö perustuslakivaliokunnan kanta elpymisrahastoa kohtaan ennen neuvotteluja. Perustuslakivaliokunnan sisällä puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) ja varapuheenjohtaja Antti Häkkänen (kok.) ovat olleet asiasta eri linjoilla. Asiaan kiinnitti huomiota Tampereen yliopiston apulaisprofessori Pauli Rautiainen.
Perustuslakivaliokunnan viime viikon kokouksen jälkeen Antti Häkkänen korosti valiokunnan pitäneen aiemmat lausunnossaan 16/2020 vp esittämät kantansa voimassa sellaisenaan. Ojala-Niemelä on puolestaan painottanut, että valiokunnan kanta olisi muuttunut neuvoston oikeuspalveluiden lausunnon jälkeen.
– Tällekin näkemykselle saa tavallaan tukea perustuslakivaliokunnan pöytäkirjakannanotosta, mutta samalla pidän jokseenkin ongelmallisena, että Ojala-Niemelä on häivyttänyt valiokunnan kannasta viestiessään sen, kuinka valiokunta pysytti kaikki aiemmin esittämänsä valtiosääntöoikeudelliset reunaehdot Suomen neuvottelijoille, professori Pauli Rautiainen toteaa perustuslakiblogissa.
Professori huomauttaa, että myös pääministeri on Ojala-Niemelän tavoin tukeutunut tapaan kehystää perustuslakivaliokunnan kannanotto.
Perustuslakivaliokunnasta suureen valiokuntaan siirtyessä myös lausunnon muotoilu hänen mukaasa muuttui.
– Perustuslakivaliokunan muotoilu ”vähentää jonkin verran huolia” on suuren valiokunnan luennassa muuttunut muotoon ”huolet ovat siten väistyneet, että Suomen ei ole syytä pitää näitä huolia esteenä jatkoneuvotteluille”, Rautiainen huomauttaa.
Valiokunta kokoontuu syyskuussa
Perustuslakivaliokunta on todennut aiemmissa lausunnoissaan valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin elpymispaketista olevan mahdollinen vasta, kun neuvottelutulos on selvillä. Valiokunta kokoontuu seuraavan kerran nyt voimassa olevan aikataulun mukaan syyskuun alussa.
Toisin kuin EU-säädökset yleensä, pakettiin kuuluva omien varojen päätös hyväksytään eduskunnassa vielä erikseen.
EU-oikeuden professori Päivi-Leino Sandbeg arvioi Verkkouutisille perustuslakivaliokunnan lausunnon indikoineen, että asia on niin merkityksellinen ja muuttaa EU:n tehtäviä niin perustavaa laatua olevalla tavalla, että kyseisen päätöksen hyväksyminen saattaisi Suomessa edellyttää perustuslain soveltamista.
Käytännössä tämä merkitsisi ”merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille” ja edellyttäisi eduskunnassa kahta kolmasosaa annetuista äänistä.