Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia valmisteleva parlamentaarinen ohjausryhmä päätti perjantaina, että yksittäinen kunta ei voi toimia tuottamisvastuullisena toimijana, vaan tuottamisvastuu voi aiemmasta lakiluonnoksesta poiketen olla vain kuntayhtymällä tai vastuukunnalla, jos alueen kunnat niin yksimielisesti sopivat.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) huomauttaa, että sote-lakiluonnokseen liittyy yhä muita perustuslaillisia ongelmia.
– Tämä nyt yhtä kohtaa helpottaa, eli kuinka tarkasti voidaan lailla säätää tuotantovastuualueista. Se vaikuttaisi ratkeavan, mutta siellä on vielä muita kohtia, joita ohjausryhmä lupasi fundeerata vielä viikon kahden aikana. Tämä oli osaratkaisu, joka haluttiin julkituoda, Koskinen sanoo Verkkouutisille.
Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori sanoi lauantaina Turun Sanomissa, ettei tuotantovastuun antaminen kuntayhtymille poista sote-alueen tekemään järjestämispäätökseen liittyvää perustuslaillista ongelmaa. ”Kuntien tehtävistä on säädettävä lailla, ja vaatimus koskee myös kuntayhtymiä”, Tuori totesi. Koskinen on eri mieltä kuin Tuori.
– Se on mahdollista tällä mallilla säätää riittävän tarkasti lailla, mutta sehän jää nähtäväksi, minkälaisena hallituksen esitys tulee, Koskinen sanoo.
Koskisen mukaan ongelma ratkaistaan sillä, jos tuotantovastuualueista päättämistä ei delegoida sote-alueelle. Jos järjestämispäätös on luonteeltaan sote-alueen ja tuotantovastuualueen välinen sopimus eikä sote-alueen sanelua, se vähentää Koskisen mukaan ristiriitaa.
Ohjausryhmän ratkaisussa ei kuvattu vielä tarkasti, millaiseen malliin ollaan päätymässä. Koskisen mukaan nyt ilmeisesti haetaan sellaista mallia, jossa lakiin kirjataan, kuinka monta tuotantovastuualuetta kullakin sote-alueella olisi. Lisäksi lakiin voidaan kirjata esimerkiksi väestöpohjakriteeri tai antaa aluejako valtioneuvoston ratkaistavaksi.
– Kokonaisuus ratkaisee. Miten se soveltuu kunnalliseen itsehallintoon, se paljastuu vasta, kun koko rakennelma on sovittu.
Sote-alueelle oma hallintohäkkyrä
Koska parlamentaarinen ohjausryhmä sopi, että tuotantovastuu annetaan korkeintaan 19 kuntayhtymälle, jotka ovat pitkälti nykyisiä sairaanhoitopiirejä, sote-alueiden rooli on jäämässä kysymysmerkiksi. Ohjausryhmä on halunnut pitää kiinni sote-alueista, koska puoluejohtajat sopivat viime maaliskuussa, että sote-palvelut järjestetään viiden vahvan alueellisen järjestäjän toimesta. Myös sote-alue on hallintomalliltaan kuntayhtymä.
– Oleellista on se, että kuntien vaikutusmahdollisuus on todellinen sekä sote-alueeseen että tuotantovastuualueeseen, Koskinen sanoo.
Hänen mukaansa se tarkoittaa sitä, että alueen äänestäjien tahto näkyy päätöksentekorakenteessa, eli alueellinen ja poliittinen suhteellisuus toteutuu myös sote-alueella. Koska yhteen sote-alueeseen voi kuulua satakin kuntaa, Koskinen hahmottelee, että sote-alueelle tarvittaisiin kolmitasoinen rakenne.
Yhtymäkokouksessa jokaisella kunnalla olisi edustus. Yhtymäkokous valitsisi yhtymävaltuuston tai hallintoneuvoston, jossa jokaisella seudulla tai alueella sekä poliittisella ryhmällä olisi riittävä edustus. Valtuustolla tai hallintoneuvostolla olisi useampia kokouksia vuodessa, jotta se voisi korotetusti seurata suhteellisen suppean, 10–15 hengen toimeenpanevan hallituksen työtä.
Eikö mallista voitaisi saada yksinkertaisempi, jos sote-alueen tasolle ei rakennettaisi toista kuntayhtymää?
– Sitten olisi alun alkaen pitänyt mennä suoraviivaisempaan. Nykyisistä sairaanhoitopiireistä olisi tehty sote-piirejä, sillä tavalla olisi ollut mahdollista tehdä siitä yksinkertainen, mutta puoluejohtajat ovat toisin sopineet.
Koskisen mielestä hankalaksi asian tekee nyt se, että sote-alueille yritetään rakentaa väkisin päätösvaltaa.
Rahoitus kuriin turvatakuilla
Kuntien vaikutusvallan turvaamisen lisäksi ohjausryhmän on ratkaistava vielä rahoitusperiaatteet.
– On auki, miten kerätään rahoitusosuudet sote-alueelle ja miten määräytyy korvaus, jonka sote-alue maksaa tuotantokuntayhtymälle. Niistä olisi hyvä saada periaatteet näkyviin tähän lakiin, vaikka sitä sitten myöhemmin tarkemmin viilataan.
Koskisen mukaan on tärkeää antaa ”turvatakeet” siitä, ettei siirtymävaiheessa tule esimerkiksi kymmenien prosenttien maksurasitussiirtymiä kunnalta toiselle, vaan kuntalaiset saavat samat palvelut suunnilleen nykyisellä maksutasolla. Sosiaali- ja terveyspalveluiden monikanavarahoitusta pohtivan toisen työryhmän tehtävänä on Koskisen mukaan yksinkertaistaa rahoitusta.
Toistaiseksi lakiin tehtävät muutokset ovat Koskisen mukaan olleet sen suuntaisia kuin valtaosa lausunnonantajista on toivonut. Oikeuskansleri tekee lopullisen harkinnan siitä, ovatko lakiesitykseen tehdyt muutokset niin merkittäviä, että ne edellyttäisivät uutta lausuntokierrosta.
Ohjausryhmän tavoitteena on saada sote-järjestämislakiesitys eduskuntaan 4. joulukuuta mennessä.