Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti Jyri Raitasalo kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynässä, että ilman Yhdysvaltoja Nato ei ole uskottava.
– Yhdysvallat on jo vuosia ollut Naton sotilaallisen puolustuksen viimeinen lukko. Yhdysvallat on liittokunnan ainoa jäsenmaa, joka on ylläpitänyt merkittävää puolustuskykyä sellaisten tilanteiden varalle, jotka saattavat lähiaikoina uhata Eurooppaa. Yhdysvallat on myös ainoa Nato-maa, joka kykenee tukemaan muita jäsenmaita merkittävällä sotilaallisella panostuksella mahdollisen sotilaallisen kriisin – tai sodan – aikana.
Raitasalo huomauttaa, että viimeisen 30 vuoden aikana Naton eurooppalaisten jäsenmaiden yhteenlaskettu puolustuskyky on heikentynyt siitä huolimatta, että puolustusliiton jäsenmäärä on lähes kaksinkertaistunut. Euroopassa on kylmän sodan päättymisen jälkeen lähinnä ”purettu sotilaallista olemassaolevaa sotilaallista kykyä”.
-Euroopassa on leikattu asevoimia ja puolustusbudjetteja. Laajamittainen puolustusvalmius on korvattu pienillä ammattiarmeijoilla, jotka soveltuvat niin sanottujen uusien uhkien torjuntaan oman maan ulkopuolella. Kylmän sodan päättymisen jälkeen kyky ja halu maan oman alueen puolustamiseen näivettyivät noin neljännesvuosisadan.
Euroopan vallat keskittyivät kriisinhallintaan, sotilaskoulutukseen ja -neuvonantajuuteen, terrorisminvastaisiin operaatioihin ja vastaavaan. Alueen oma sotilaallinen turvallisuus ulkoistettiin Yhdysvalloille.
– Kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan kevättalvella 2014 ja käynnisti sotilaallisen kriisin Itä-Ukrainassa, Naton jäsenmaiden puolustuskyvyn heikkeneminen sai uuden kontekstin. Sotilaalliset uhat palasivat yhtäkkiä – vain muutamassa viikossa – Eurooppaan.
Vaikka joissain maissa virhe on nyt tajuttu ja puolustuskyvyn palauttaminen alkanut, ei muutos tulee tapahtumaan nopeasti.
– Joissain Euroopan maissa on aloitettu todellisen puolustuskyvyn palauttaminen. Tämä työ etenee kuitenkin hitaasti ja vie 10–20 vuotta. Monen Naton eurooppalaisen jäsenmaan turvallisuus ja puolustus lepäävät vielä vuosia tai vuosikymmeniä Yhdysvaltojen asevoimien ja ydinasesateenvarjon suojassa.
Raitasalon mukaan ennen kaikkea koko tarinan opetus on kansallisen puolustuskyvyn tärkeydessä.
– Kansainvälinen puolustusyhteistyö on tärkeää, mutta viime kädessä jokainen valtio vastaa ensisijaisesti itse omasta puolustuksestaan ja turvallisuudestaan. Tätä vastuuta ei voi ulkoistaa muille, päättää Raitasalo.