Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n johtajan Katarina Murron mukaan työehtosopimusten yleissitovuuteen ei ole syytä puuttua.
-Työ- ja virkaehtosopimukset ja yleissitovuus ovat toimivia järjestelmiä turvaamaan työntekijöiden vähimmäisehdot laajasti. Alakohtaiset sopijaosapuolet kykenevät neuvotellen ja sopien löytämään alalle parhaiten sopivat ratkaisut sekä sopimaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksista ja laajentamisesta huomioiden alalle sovitut työehdot kokonaisuudessaan.
STTK:n mukaan yleissitovuuden rajoittaminen tai poistaminen merkitsisi, että järjestäytymättömien osalta vähimmäistyöehdot määrittelisi lainsäädäntö ja paikallinen sopiminen.
– Työehtosopimuksissa muun muassa sovitut lomarahat, vanhempainvapaan ja tilapäisen hoitovapaan palkat, pidemmät lomat sekä palkankorotukset eivät automaattisesti ulottuisi enää järjestäytymättömien yritysten työntekijöihin, Murto sanoo.
Murto katsoo, etteivät työantaja ja työntekijä ole tasavertaisia sopimusosapuolia. Hän korostaa, että työehtosopimusten tulee taata työehtojen vähimmäistaso.
– Nimenomaan yleissitovuus turvaa vähimmäisehdot työntekijöille. Näin estetään yritysten välinen epäterve kilpailu työehtoja polkemalla sekä lisätään ennustettavuutta ja vakautta työmarkkinoilla.
-On harmillista, että tahot, jotka esittävät yleissitovuuden rajoittamista ja paikallisen sopimisen vapauttamista, eivät esitä mitään tarkempaa analyysiä esitystensä seurauksista työmarkkinoille. Sopimusjärjestelmän ja työlainsäädännön periaatteena on turvata heikomman osapuolen eli työntekijän suoja. Työelämän muutoksessa tästä periaatteesta ei ole syytä tinkiä.
Murron mukaan paikallinen sopimus ei olisi myöskään yritysten etu.
– On silti epätodennäköistä, että yritykset haluaisivat lisätä hallinnollista taakkaansa ja sopia kaikista työehdoista työpaikkatasolla.