Antti Palolan mukaan tämän vuoden puolella ei ole ollut vielä keskusjärjestöjen välillä yhteydenottoja keskusteluiden aloittamiseksi uudelleen työmarkkinaratkaisusta. Osa keskusjärjestöjen johtajista on ollut vielä lomalla.
Neuvottelut yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi kariutuivat joulukuun alussa. Palolan mielestä neuvotteluiden keskeyttäminen joulukuussa ei ollut hyvä asia.
– STTK:n toiveena on, että palattaisiin neuvottelupöytään, Palola kertoo.
Jos edellytyksiä löytyy, työmarkkinaosapuolet lähtisivät keskenään neuvottelemaan työmarkkinaratkaisusta, jossa haettaisiin vaihtoehtoja hallituksen kilpailukykytoimille.
Palolan mukaan marssijärjestyksen pitäisi olla sellainen, että ensin keskusjärjestöt sopisivat ratkaisun sisällöstä. Sen jälkeen hallitus päättäisi, kelpaako ratkaisu sille. Lopuksi selvitettäisiin sopimuksen kattavuus, kun liitot päättäisivät siihen sitoutumisesta.
Työmarkkinaratkaisun ytimenä olisi palkkaratkaisu.
– Oma näkemykseni on, että hallituskauden mittaisen palkkaratkaisun voisi ottaa neuvotteluiden lähtökohdaksi, Palola sanoo.
SAK ehdotti syyskuussa palkkaratkaisua, jossa vuonna 2017 ei toteutettaisi lainkaan yleiskorotuksia ja vuonna 2018 siirryttäisiin uuteen palkankorotusmalliin, jossa vientisektori määrittelisi palkankorotusvaran.
Palolan mielestä palkoista voisi sopia pidemmäksikin aikaa kuin pelkästään vuodeksi 2017 ja sopia, että sen jälkeen siirrytään Suomen malliin, jossa avoin sektori määrittää palkankorotukset.
– En sulje pois pidempääkään ratkaisua, Palola sanoo.
Arvonlisäveron korotus voi olla osa ratkaisua
Työmarkkinaratkaisun pitäisi johtaa siihen, että hallitus peruu kilpailukykylait. Hallituksen esityksiin sisältyy lomarahojen leikkaus, ensimmäisen sairaspäivän palkattomuus, loppiaisen ja helatorstain muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi, lomien lyhentäminen sekä työnantajan sairausvakuutusmaksun pienentäminen.
Palola ei usko, että hallituspuolueet haluaisivat edetä pakkolakien suhteen. Hän uskoo, että mahdollisissa työmarkkinasopimusneuvotteluissa voitaisiin keskustella esimerkiksi työnantajamaksujen alentamisesta. Yksi mahdollisuus, jota SAK esitti omassa ehdotuksessaan, on työntekijämaksujen korottaminen vastaavasti.
– Olen taipuvainen uskomaan, että arvonlisäveron korotus on yksi mahdollisuus rahoittaa ratkaisua, Palola sanoo.
– Niin sanottu fiskaalinen devalvaatio on yksi tapa rahoittaa työnantajamaksujen alentaminen.
Keskusteltavana voivat olla myös ratkaisut, jotka pidentävät työaikoja. Arkipyhien muuttaminen palkattomiksi on yksi vaihtoehto työaikojen pidentämiseksi.
Palolan mielestä kuitenkaan hallituksen vaatimusta 10 prosentin suhteellisen kustannuskilpailukyvyn parannusta suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin ei pitäisi ottaa neuvotteluiden pohjaksi.
– Meidän kannattaa ensin tehdä ratkaisu, Palola sanoo.
Hän sanoo, että riippuen siitä, mikä otetaan tarkastelun lähtövuodeksi, viisi prosenttia voidaan saavuttaa Saksaan nähden palkkaratkaisulla. Hän ei kuitenkaan usko, että toiseen viiteen prosenttiin päästäisiin kustannuksia alentavilla toimilla.
Jos ratkaisu on syntyäkseen, jää lopulta hallituksen arvioitavaksi, onko se riittävä.
Neuvotteluratkaisun pitäisi syntyä kevättalven aikana. Palola kertoo, että toimialakohtaiset liitot valmistautuvat jo syksyn liittokierrokseen. Mitä pidemmälle keväällä mennään, sen vaikeammaksi ratkaisun löytyminen muodostuu.
Jos laajaan työmarkkinaratkaisuun ei päästäisi, syksyllä olisi edessä liittokierros. Liitot laskevat, mitä hallituksen kilpailukykytoimien vaikutukset olisivat palkkatasolla alakohtaisesti ja niistä muodostuisi pohja palkkavaatimuksille liittokierroksella.
– Syksyn kierroksesta tulisi raskas, pitkä, pirstaleinen, ja työmarkkinahäiriöiltä tuskin vältyttäisiin, Palola sanoo viitaten lakkoihin.
– Siksi on äärimmäisen tärkeää, että työmarkkinaratkaisu saataisiin aikaiseksi.