Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akava ei halua ottaa kantaa siihen, miten hallituksen koulutusleikkausten jälkeen vähemmällä rahalla saisi niin sanotusti enemmän aikaan eikä osaamistaso laskisi.
Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mukaan on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen asia pohtia toimintojensa kehittämistä. Akava ei myöskään halua ottaa kantaa siihen, kuinka monta yliopistoa Suomessa jatkossa tarvitaan.
– Tiiviimpi työnjako olisi varmaan viisasta ja luulen, että tästä asiasta tullaan tulevaisuudessa paljon keskustelemaan, Fjäder kuitenkin pohdiskeli maanantaina Helsingissä.
Akava julkisti tilaisuudessa oman Akava asia -nimisen kampanjansa, jonka tavoitteena on saada koulutuspolitiikan päättäjät ymmärtämään osaamisen merkitys Suomen menestykselle ja tekemään sen mukaisia päätöksiä.
Akavan asiantuntija Ida Mielityinen korosti tilaisuudessa, että rakenteelliset ratkaisut toimintojen tehostamiseksi vievät aikaa. Koulutusinstituutiot eivät pysty tätä kautta nopeisiin reagointeihin, vaan leikkaukset iskevät hyvin helposti henkilöstömenoihin.
– Mutta on selvää, että kyllä rahaa koulutuksessa on edelleen kiinni miljarditolkulla ja siellä tehdään paljon valintoja nykyisilläkin rahoilla, hän arvioi.
Kaksi vaalikautta leikkauksia
Fjäderin mukaan mittavia leikkauksia koulutukseen ja osaamiseen ovat harjoittaneet niin nykyinen kuin edellinenkin hallitus. Molemmilla vaalikausilla on käytetty ”liikaa juustohöylää ja vähemmän arvovalintoja”:
– Emme anna synninpäästöä millekään puolueelle eduskunnassa.
– Emme myöskään tässä teilaa yhtä poliitikkoa, opetusministeri Sanni Grahn-Laasosta, vaan tämän vaalikauden leikkaukset ovat koko hallituksen vastuulla.
Julkisuudessa on väläytelty grafiikoita siitä, kuinka yliopistojen valtionrahoitus on kasvanut selvästi kymmenen vuoden aikana ja kuinka nykyisillä leikkauksillakin oltaisiin vielä vuoden 2010 tason yläpuolella.
Fjäder myöntää, että kaaviot eivät välttämättä näytä niin dramaattisilta, vaikka koulutuksesta onkin leikattu ”liikaa rahaa pois”.
– Ei maailmanloppu ihan vielä ole tullut koulutuksessakaan Suomessa, ei sellaista ilmapiiriä kannata lietsoa. Rahatilanne on kuitenkin se mikä on, sillä pitää pärjätä ja saada mahdollisimman hyviä tuloksia aikaan.
Akavasta korostetaan, että grafiikoiden tulkinta ei ole kuitenkaan yksiselitteistä. Vertailuissa ja rahoituksissa on voitu ottaa erilaisia asioita huomioon.