[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”annelitaina-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Se oli joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun puhelin soi puolustusministeri Anneli Tainan (kok.) kotona Tampereella. Langan toisessa päässä oli Itävallan-kollega, joka ehdotti EU-maiden puolustusministereiden epävirallista tapaamista Wienissä.
– Sanoin hänelle, että sehän on hyvä idea. Kokoonnutaan vaan.
Siihen aikaan EU-maiden puolustusministereillä ei ollut vielä tapana kokoontua keskenään. Se oli jotain ihan uutta. Tainan ajatuksesta osallistua kokoukseen tuli saman tien lunta tupaan.
– Minua paheksuttiin syvästi täällä Suomessa. Ulkoministeriö erityisesti. Onneksi ei kielletty kuitenkaan menemästä.
Muutos tähän päivään on valtaisa. EU-ministereiden yhteiskokoukset ovat arkipäivää. Suomi on yksi innokkaimpia EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edistäjiä.
Jotain tuttuakin menneisyydestä silti löytyy, kun verrataan viime aikojen puheenaiheisiin. Vuonna 1998 eduskunnan budjettikeskustelussa joulun alla sivuttiin mahdollisuutta EU:n yhteisen puolustuksen kehittymiseen – jopa sotilasliitoksi asti. Puolustusministeri Taina ei tähän uskonut, mutta katsoi, että ”jos tällainen näkemys kuitenkin herää EU:ssa vahvasti, Suomen on mentävä mukaan aktiivisesti” (Helsingin Sanomat 17.12.1998).
Se oli siihen aikaan rohkeaa puhetta. Ei enää.
Entinen puolustusministeri Anneli Taina asuu miehensä kanssa Hämeenpuiston varrella Tampereella. Olohuoneen ikkunasta näkyy Aleksanterin kirkko ja pääkirjasto Metso. Siellä Taina käy usein. Lempilukemisia ovat etenkin pohjoismaiset dekkarit. Seppo Jokista, Arne Dahlia.
Kirjahylly paljastaa kuitenkin, että olemme puolustusministerin kotona. Sieltä löytyy Yhdysvaltain Bosnian-pääneuvottelijan Richard Holbrooken kirjoittama ”To the end of war”, Paavo Frimanin ”Mannerheimin matkassa”, Matti Lukkarin ”asekätkentä” ja monia muita. Kirjahyllyn päällä on muovinen pienoismalli Hornet-hävittäjästä sekä kasa Nato-maiden lippuja.
Viereisellä seinällä on pilapiirros, jonka Taina kertoo saaneensa puolustusministeriöstä läksiäislahjaksi. Siinä Taina ja ex-puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) astelevat käsikynkässä Nato-upseerin kanssa eteenpäin Paavo Lipposta (sd.) (silloinen pääministeri) kovasti muistuttavan hahmon katsellessa taustalla.
”Suhde Natoon aiheuttaa toistuvasti hämminkiä”, otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa 19.12.1998. Siinä arvosteltiin puolustusministeri Anneli Tainaa, joka oli luonnehtinut ”hämmentävän suorasukaisesti hallituksen linjasta poiketen Suomen suhdetta Natoon sanomalla, että kihloissa ollaan, hääpäivää ei ole määrätty”. Pääkirjoituksessa viitattiin myös ulkomaankauppaministeri Ole Norrbackiin (r.) ja pohdittiin, ”ovatko sooloilijat miettineet loppuun saakka lausuntojaan”.
Kihlaus Naton kanssa on tainnut venähtää aika pitkäksi. Entistä puolustusministeriä Anneli Tainaa naurattaa. Hääpäivä ei ole vieläkään tiedossa, vaikka suhde on vain syventynyt. Suomen ja Ruotsin nykyinen erityissuhde Naton kanssa on jotain aivan muuta verrattuna rauhankumppanuuden alkuaikoihin. Suomen liittyessä rauhankumppaniksi 1994 samalla viivalla oli tuolloin iso liuta entisiä Neuvostoliiton maita.
– Kyllä siinä katselin vähän ympärilleni, että mihin joukkoon sitä on tultu, muistelee Taina ensimmäistä Nato-rauhankumppaneiden kokoustaan.
Kun Anneli Tainasta tuli puolustusministeri eduskuntavaalien 1995 jälkeen, Suomi oli liittynyt vuoden alusta EU:hun. Muutos oli iso ja monien saattoi olla vaikea sitä alussa edes ymmärtää. Suomi oli ennen taiteillut ”hissuksiin siinä kahden blokin välissä”, mutta nyt oltiin osa länttä. Kansainvälinen yhteistyö kasvoi kohisten. Puolustusministerikaudellaan Tainan näkemys Nato-jäsenyydestäkin muuttui.
– Olen kannattanut Nato-jäsenyyttä siitä saakka, kun ministerinä näin, mitä kansainvälinen yhteistyö on. Kyllähän sitä (Nato-jäsenyyttäkin) alkoi ilman muuta pitää järkevänä.
EU:n puolustusyhteistyön kehittymisestä sotilasliitoksi hän on samaa mieltä kuin vuonna 1998. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, koska EU:hun kuuluvilla Nato-mailla ei ole intressiä päällekkäisiin rakenteisiin.
Entisellä puolustusministerillä Anneli Tainalla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomi liittyisi Naton jäseneksi vaikka saman tien. Toisaalta hän ei näe, että sotilasliittoon olisi tällä hetkellä ”mikään kiire”, koska Suomi tekee Naton ja monien muidenkin tahojen kanssa erittäin tiivistä puolustusyhteistyötä.
Taina huomauttaa myös, että sotilasliitto Nato edellyttää jäseniltään kansan tukea, mitä Suomella ei toistaiseksi ole. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) joulukuun mittauksessa jäsenyyttä kannatti vain reilu viidennes suomalaisista. Taina uskoo, että kansan mieli kuitenkin muuttuisi, jos valtiojohto ja johtavat poliitikot ryhtyisivät kannattamaan jäsenyyttä.
– Jos näin kävisi, olisin itsekin valmis lähtemään tuonne kentälle perustelemaan sitä, miksi Natoon kannattaisi liittyä.
Entinen puolustusministeri Anneli Taina kertoo muuttaneensa viime vuosina näkemystään Nato-kansanäänestyksestä. Vielä puolustusministerinä ja pitkälti sen jälkeenkin hän piti kansanäänestystä tarpeellisena. Vuoden, parin sisällä mieli on muuttunut. Nyt hän katsoo, ettei Nato-äänestystä pitäisi ”missään nimessä” järjestää. Hän perustelee tätä kasvaneella informaatiovaikuttamisella ja valemedioilla.
– Ihmisiä pystyttäisiin manipuloimaan ja tällaisessa asiassa se tehtäisiin varmasti suurella rahalla ja intohimolla. Suomalaisiin ei vain yritettäisi vaikuttaa ulkoa vaan myös maan sisällä.
Anneli Taina korostaa, että vastuu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on poliittisilla päättäjillä.
– Sehän olisi aivan hullu tilanne, jos koko maan johto kannattaisi Nato-jäsenyyttä, mutta kansa sanoisikin sitten ei. Tässä on olemassa riski, jonka kanssa ei pitäisi leikitellä. Jos poliittinen johto päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, kyllä jäsenyys pitäisi viedä sitten maaliin saakka.
Kun Anneli Taina aloitti puolustusministerinä huhtikuussa 1995, hän oli sarjassaan toinen naispuolustusministeri Suomessa. Elisabeth Rehnin vuoden 1994 loppuun päättyneellä kaudella oli tehty päätökset amerikkalaisten Hornet-hävittäjien hankkimisesta. Tainalla oli kunnia olla niitä vastassa Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Rehnin kaudella oli valmisteltu myös lainsäädäntö, joka mahdollisti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Taina oli ollut itsekin mukana sitä valmistelemassa. Loppupeleissä kaikki ei ollutkaan ihan selvää, kun ensimmäisten naisten oli määrä astua syksyllä 1995 armeijan harmaisiin.
– Ilmavoimat ei olisi halunnut ensin kouluttaa naisia hävittäjälentäjiksi. Ministerinä painotin kuitenkin, että naisten on päästävä samoilla edellytyksillä samoihin tehtäviin kuin miestenkin. Valmistelun yhteydessäkin olin korostanut, että naisilla on oltava tasa-arvoinen mahdollisuus myös sotilaan ammattiin.
Tainan mukaan perustelut naisten soveltumattomuudelle hävittäjälentäjiksi ontuivat. Lopulta ilmavoimilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin avata naistenkin tie hävittäjälentäjäkoulutukseen.
– Järjestin ensimmäisille hävittäjälentäjäkoulutukseen päässeille naisille saunaillan. Meillä oli tosi mukavaa.
Menoa ei haitannut, vaikka lauteilla oli vain pari–kolme naista. Koulutukseen pääsyn kriteerit kun ovat tiukat.
Suomen puolustusjärjestelmän perusta on yleinen asevelvollisuus, mutta 1990-luvullakin pohdittiin aseettomia mahdollisuuksia osallistua kokonaismaanpuolustukseen.
”Tämän hetken ongelma on se, ettei yhteiskunta vielä riittävästi pysty tarjoamaan vapaaehtoisuuteen perustuvia kouluttautumismahdollisuuksia kokonaismaanpuolustuksen tehtäviin”, katsoi puolustusministeri Taina puheessaan naisten maanpuolustusjärjestöjen neuvottelu- ja syyskokouspäivillä Vaasassa syyskuussa 1997.
Samassa puheessa hän katsoi myös, että kehitys vie kaikkialla Euroopassa kohti ”entistä iskukykyisempiä armeijoita” ja ”perinteinen pitkä, totaalinen sota on väistymässä”.
Arviot ovat ajankohtaisia tänäänkin. Ne ovat saaneet myös lisäpontta Suomen turvallisuusympäristön muutoksessa. Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) on pohdiskellut siviilipalvelusjärjestelmän muuttamista kriisiajan koulutusta antavaksi kansalaispalvelukseksi, joka voisi sopia myös naisille, jotka eivät päädy vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Anneli Taina on seurannut läheltä keskustelua naisten roolista maanpuolustusasioissa myös Naisten Valmiusliiton puheenjohtajana 2006–2012. Hän kannattaa pakollisia kutsuntoja naisille, jotta nämä saisivat nykyistä paremmin tietoa erilaisista vapaaehtoisista maanpuolustuskoulutuksista.
Entä onko vain miehiä koskeva asevelvollisuus oikein? Kokoomusnuoret on esittänyt asevelvollisuuden uudistamista sukupuolineutraaliksi niin, että vuosittain koulutettavien määrä säilyisi 25 000:ssa. Muille kuin koulutuksen suorittaneille asetettaisiin pienehkö maanpuolustusvero.
Kokoomusnuorten mielestä vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus on keskeisimpiä tasa-arvohaasteita nykypäivän Suomessa.
– Nuorten aloite on mielenkiintoinen ja keskustelua aiheesta kannattaa ehdottomasti jatkaa. Äkkiä ajatellen kuitenkin maanpuolustusvero tuntuu oudolta, puntaroi Taina. Hän ei ole itse pitänyt miesten asevelvollisuutta tasa-arvo-ongelmana, mutta ymmärtää myös niitä, jotka näin ajattelevat.
Turvallisuuskoulutusta ja maanpuolustuskursseja voitaisiin Anneli Tainan mielestä järjestää kuitenkin nykyistä laajemmalle joukolle. Tässä voisi olla jatkossa maakunnillakin rooli, kun niille siirretään turvallisuuteen liittyvää vastuuta.
– Tämä voisi olla osa kotiseudun turvaamista kriisien varalta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][rev_slider alias=”annelitaina-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1517567055742{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1517567117491{padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;}”]
Maaherra on maaherra
Anneli Taina on työskennellyt 2000-luvulla ylijohtajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa sekä tätä ennen myös Etelä-Suomen läänin maaherrana. Hän ei tässä yhteydessä malta olla näpäyttämättä Aamulehden linjausta sukupuolineutraaleista nimikkeistä:
– Minua ei ole yhtään häirinnyt se, että olen ollut herra. Minusta on ihan hölmöä, jos näitä lähdetään näin median toimesta muuttelemaan.
Kesällä 2017 Taina valittiin Kansallisen senioriliiton puheenjohtajaksi.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1517567178076{margin-top: 0px !important;background-color: #262626 !important;}”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1517567316215{padding-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;}”]
Yksin konserttiin
Anneli Taina yllättää toimittajan kertomalla pitävänsä suomalaisesta hiphop- ja rap-musiikista.
– Voin kertoa, että olen Cheekin ihailija.
Myös Palefacea ja JVG:tä Taina kuuntelee mielellään. Suosikkeihin kuuluu myös metalliyhtye Nightwish.
– Nightwishin konserttiin jouduin menemään yksin, kun en saanut ketään kaveriksi, hän tunnustaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]