Suojelupoliisin päällikön Antti Pelttarin mukaan nykyistä avoimempi tiedotuslinja liittyen Venäjän Suomeen kohdistamaan vakoiluun tai sen yrityksiin voisi tuoda operatiivisia riskejä.
Venäjän Suomeen kohdistamat erilaiset vaikutusyritykset ovat nousseet keskiöön Ukrainan sodan myötä. Suojelupoliisi toteaa julkaisemassaan vuosikirjassa 2021, että Suomessa on maan kokoon suhteutettuna ”varsin suuri määrä” ulkomaisten tiedustelupalvelujen henkilöstöä.
Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavaa tiedustelua tekevät lähinnä Venäjän ja Kiinan tiedusteluorganisaatiot. Tiedustelu-upseereita on useita kymmeniä, mutta venäläisten osuuteen tästä suojelupoliisi ei ota kantaa.
– Se on myös operatiivisen toiminnan suojaamiseen liittyvä kysymys. Kyvykkyytemme ja tähän liittyvät seikat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat myös vastapuolta, Pelttari sanoo Verkkouutisille.
Suojelupoliisin mukaan Suomeen kohdistuva ulkovaltojen tiedustelu on jo jonkin aikaa ollut ”kylmän sodan tasolla”. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ole sitä toistaiseksi lisännyt, koska maan voimavarat ovat kiinni Ukrainassa tai kotimaan tilanteessa. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti.
Tiedustelu-upseerit toimivat useimmiten diplomaatin, mutta myös tutkijan tai toimittajan peiterooleissa.
– Tämä diplomaattipeite on selkeästi yleisin, koska diplomaattistatus antaa suojan rikosoikeudellisilta toimenpiteiltä. Sen takia sitä varsin yleisesti käytetään.
Pelttarin mukaan on tärkeää, että Suomessa tiedostetaan nyt laajalti Venäjän uhka Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Tähän liittyviä vaikuttamisyrityksiä Pelttari avasi tiedotustilaisuudessa.
– Emme halua pelotella, mutta on hyvä, että suomalaisilla on realistinen kuva tilanteesta.
Monissa muissa maissa on yleisempää, että diplomaattien karkotuksista, vakoilusta kiinni jäämisistä tai sen yrityksistä kerrotaan julkisuudessa avoimemmin. Miksi näin ei toimita Suomessa?
– Yleisellä tasolla suomalaisten toimintatapa on ollut hieman toinen. Tässä on kansallisia perinteitä siitä, millä tavalla näistä kerrotaan. Tänä päivänä me kerromme uhkasta sinänsä varsin avoimesti, mutta emme halua mennä operatiivisiin yksityiskohtiin.
Pelttari korostaa, että suojelupoliisin keskeinen työ liittyy tapausten ennalta ehkäisyyn, mutta tähänkin liittyvät yksityiskohdat ovat ”sitä operatiivista työtä, mitä emme ole valmiita julisuudessa avaamaan”.
Sen sijaan yleisellä tasolla suojelupoliisi on kuvannut esimerkiksi henkilölähteen värväysprosessia niin tuoreessa vuosikirjassaan kuin medioille antamissa haastateluissakin. Kyse on usein erilaisista tavoista ystävystyä, hankkia kohteen luottamus ja pyrkiä tätä kautta saamaan häneltä salaista tietoa.
– On tärkeää, että tahot, jotka saattavat olla näiden tiedustelu-upseerien mielenkiinnon kohteena, osaavat tunnistaa sen, että kyse on tällaisesta pyrkimyksestä luoda haitallinen suhde.
– Toimintatapamme on se, että lähestymme tällaisia suomalaisia tahoja, joiden osalta tunnistamme tiedustelu-upseerien lähestymisyrityksiä.
Talouslehti Financial Timesin mukaan karkotuksista ja toistuvista vakoilupaljastuksia huolimatta monet Euroopan maat tulevat jälkijunassa Venäjän tiedustelun suhteen. Verkkouutiset kuvasi asiaa ja ilmiötä tässä jutussa.
Miten kommentoit tätä Suomen osalta?
– Venäjähän on maa, joka panostaa tähän laitomaan tiedusteluun, vakoiluun erittäin paljon. Ja vaikka emme yksityiskohtia avaa, tämän voi sanomastamme hyvin päätellä. Suomessa on onneksi hyvä jatkumo ja keskeytymätön perinne kylmän sodan jälkeisen ajankin suhteen, miten vastavakoilutyötä niin meidän kuin muidenkin viranomaisten toimesta on tehty.
– Emme tule jälkijunassa siinä mielessä, että uskon, että meidän tilannekuva tämän laittoman tiedustelun suhteen kyllä kestää vertailun.