[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”orpo-23022019-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ehtii piipahtaa brysseliläisessä kahvilassa hetki ennen iltapäivän euroryhmän kokousta.
Viime viikot ovat olleet hektisiä kotimaan politiikassa. Vanhustenhoidosta paljastuneet ongelmat ovat hallinneet julkisuutta. Hallituksen jättihankkeen eli sote-uudistuksen kohtalo oli tätä haastattelua tehtäessä vielä iso kysymysmerkki.
Eduskuntavaaleihin on enää pari kuukautta. Kokoomuksen puheenjohtajan kalenteri on täyttynyt tilaisuuksista ja vaalipaneeleista. Pari päivää sitten Orpo oli Jyväskylässä. Sielläkin puhuttiin vanhuksista. ”Kokoomus kovilla Jyväskylän vaalipaneelissa – Orpo ei taipunut mitoituksen taakse”, otsikoi Keskisuomalainen.
Nyt olemme Brysselissä ja pian alkaa euroryhmän kokous, jossa Orpo tapaa muita kollegoitaan kerran kuussa. Tarkoitus on tänään keskustella muun muassa rahoitustukiohjelman jälkeisistä valvontakäynneistä Irlannissa ja Portugalissa.
Jatketaan tätä ennen kuitenkin hetki vanhuksista. Täällä ”EU:n ytimessä” ollessa on hyvä muistaa, että Suomessa väestö ikääntyy monia EU-verrokkimaita nopeammin.
– On yleisessä tiedossa, että Suomi on tässä niin sanotusti etujoukoissa.
Keskustelu vanhustenhoidon ongelmista ja laiminlyönneistä ryöpsähti Suomessa liikkeelle, kun Valvira keskeytti Esperi Caren hoivakodin toiminnan. Ensin poliittinen keskustelu typistyi lähinnä vaatimuksiin 0,7 henkilöstömitoituksen kirjaamisesta lakiin. Sittemmin on ryhdytty vaatimaan tehokkaampaa valvontaa, kovempia rangaistuksia ja sitä, että työvuorolistojen vääristely, vanhusten laiminlyönti saati heitteille jättö – tällainen ei kerta kaikkiaan käy päinsä.
Orpon mielestä nyt on päästy ”asioiden ytimeen” ja haetaan tosissaan ratkaisuja.
– Olen luvannut, että saamme valvontaan lisäresursseja. Teemme pikatahtia nyt lisätalousarvion, joka tulee eduskunnan käsittelyyn 26. helmikuuta.
Orpo on harmissaan, että julkisuudessa esillä olleet isot hoivayhtiöt ovat toiminnallaan vieneet luottamusta asiansa hyvin hoitaneiltakin yksiköiltä.
– On käynyt selvästi ilmi, että sopimuksista ei ole pidetty kiinni, yhteiskuntavastuusta ei ole tietoakaan, yritysvastuusta ei ole tietoakaan. Yrittäjän tulo syntyy siitä, että liiketoiminta on voitollista. Mutta sitä ei voi tehdä vanhusten kustannuksella. Se on täysin tuomittavaa, Orpo paaluttaa tässä vielä kerran.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1550748970927{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”orpo-23022019-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Palataan vanhuskeskustelussa vielä muutama kierros taaksepäin. Siihen, kun kokoomus huomasi jääneensä yksin. Kaikki muut puolueet vaativat 0,7:n kirjaamista lakiin. Miltä se tuntui?
– Tosi pahalta ja harmittavalta. Asetelma muodostui niin, että jos et kannata 0,7:n mitoitusta, olet vanhuksia vastaan. Ja kun eihän se näin ole.
Orpo korostaa, että ”jokaisella meistä on mummoja ja vaareja”. Kokoomuslaiset – kuten kaikki muutkin – ovat huolissaan läheisistään. Kokoomus ei kuitenkaan usko, että ongelmat ratkeavat takertumalla vain lukuun 0,7.
Oliko se yllätys, että keskusta muutti kantaansa? Kysymystä seuraa pitkä hiljaisuus.
– Politiikassa ei oikein mikään yllätä.
Orpo myöntää, ettei kokoomus kyennyt viestimään kantaansa hoitaja-asiassa riittävän ymmärrettävästi. Ylen gallupissa tämä kostautui saman tien: puolueen kannatus oli laskenut 2,3 prosenttiyksikköä.
– Se johtui nimenomaan tästä, Orpo tulkitsee.
Kokoomus haluaa siis lisää hoitajia ja nykyistä tiukemman vanhuspalvelulain. Samalla on huomioitava, että hoidon tarve vaihtelee eri yksiköissä ja tilanteissa, eikä kyse ole vain ympärivuorokautisesta hoidosta. On katsottava kokonaisuutta. Mistä lisäresurssit saadaan ja niin, että ne eivät ole pois esimerkiksi kotihoidosta tai omaishoidon palveluista.
– Jos tästä julkisesta keskustelusta jotain hopeareunaa hakee, monissa asiantuntijapuheenvuoroissa kokoomuksen näkemyksiä on pidetty oikeina. Viestinnällinen ongelma on pienempi kuin se, että olisimme olleet tässä väärässä.
Myöhemmin – Orpon jo kotiuduttua Brysselistä – tulee tieto siitä, että hallituksen hyvinvoinnin ja terveyden ministeriryhmä on käynnistänyt vanhuspalvelujen lainsäädännön kokonaisuudistuksen. Tarkastelussa on mukana myös omaishoito ja kotihoito. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) peräänkuuluttaa ”laajaa ja huolellista valmistelutyötä”. Tiedotteessa todetaan myös, että ”vanhusten hyvinvointiin ja kokonaistilanteeseen vaikuttavat monet asiat, eikä monisärmäinen asia ratkea vain yhtä kulmaa muuttamalla”.
0,7:stä ei ainakaan tässä yhteydessä mainita mitään.
”Minusta meillä on kaikki mahdollisuudet saavuttaa tuo 72 prosentin työllisyystavoite. Seuraavan vaalikauden tavoitteeksi pitää nostaa 75 prosentin työllisyysaste”.
Näin Petteri Orpo arvioi Suomen Pankin rahamuseossa tehdyssä haastattelussa, joka julkaistiin Nykypäivässä aika tarkalleen vuosi sitten 23.2.2018.
Porvarihallituksen työllisyystavoite ylittyi joulukuussa, mutta synkkiä pilviä näkyy horisontissa. Maailmantalouden ja euroalueen kasvu on hiipumassa. Väestön ikärakenteen muutos, syntyvyyden lasku ja hoivapalvelujen turvaaminen vaativat entistäkin reippaampaa nousua työllisyysasteeseen. Vähintäänkin tuota 75:ttä prosenttia.
– Hyvän imu ei ole mikään itsestään selvyys. Jos käy vielä niin, että tulee sellainen hallitusohjelma, jossa ei jatketa hyvää työllisyyspolitiikkaa ja lisätään menoja…
Lause jää kesken, mutta viesti menee perille. Orpo tarkoittaa käytännössä SDP:n ja keskustan muodostamaa niin sanottua punamultahallitusta. Näin voi käydä, jos kokoomuksen sijaan vaalit voittaa SDP.
– Juha Sipilän johtama keskusta on tehnyt hyvää talous- ja työllisyyspolitiikkaa, mutta tuossa hallituskokoonpanossa punamulta veisi mennessään. Julkisia menoja lisättäisiin, talouskasvulta ja työllisyydeltä vietäisiin pohjaa pois. Ja se on mahdoton yhtälö.
Orpon puheista voi tulkita, että porvariyhteistyön jatkuminen olisi kokoomusjohtajalle ensi vaalikaudellakin mieluisaa.
– Tämä hallitus on saanut erittäin hyviä tuloksia aikaan ja minusta se ansaitsee jatkon mahdollisuuden, hän kommentoi hallituskumppani-kysymystä.
Tämän sanottuaan Orpo naurahtaa, tokaisee olevansa ”vähän tylsä” mutta haluavansa muistuttaa, että vaalitulos ja ohjelma ratkaisevat. Ja että täytyy olla valmis erilaisiin koalitioihin.
SDP:n hiljattain esittämän vaaliohjelman keskeiset talouslinjaukset Orpo tyrmää:
– Yrittämisen, investointien ja pääomien verotuksen kiristäminen ovat kaikki pois työllisyydestä. Jos samaan aikaan lisätään vielä pysyviä menoja, tämä johtaa siihen, että velkaantuminen lähtee uudelleen nousuun ja hyvä työllisyyskehitys tyssää.
Voiko kokoomus hyväksyä tällaista?
– Ei voi.
Orpo on hämmästellyt viime aikoina myös keskustaa, jonka puheissa on tapahtunut ”selkeä linjanmuutos”. Puolue esittää vaaliohjelmassaan muun muassa useiden satojen miljoonien eurojen korotuksia takuueläkkeisiin ja sosiaaliturvaan. Ne puolue rahoittaisi 75 prosentin työllisyysasteen kasvulla.
– Jos pääsemme ensi vaalikaudella 75 prosentin työllisyysasteeseen, pakollinen kulujen kasvu – johtuen muun muassa ikääntymisestä – pystytään hoitamaan paljon paremmin ja kykenemme välttämään jopa kahden miljardin euron säästöt. Mutta ei tästä mitään jakovaraa jää.
Kahvit on juotu ja Orpo nousee ylös ehtiäkseen käväistä vielä pikaisesti hotellilla. Se sijaitsee aivan kahvilan vieressä, mutta sinne päästäkseen hänen on kierrettävä sinikeltaisilla peltiaidoilla rajattu tietyömaa. Näitä Brysselissä riittää.
Kevään eduskunta- ja eurovaalien jälkeen Suomella on edessä EU-puheenjohtajuus. Se on Orpon mielestä merkittävä vaikuttamisen paikka, jossa kunnianhimon tason on oltava korkealla.
– Suomen puheenjohtajakaudella isoihin asioihin, kuten maahanmuuttoon, EU-puolustukseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan pitäisi saada ratkaisuja.
Orpo nostaa yhdeksi Suomen keskeiseksi tavoitteeksi EU:n puolustusyhteistyön ja sen, että Lissabonin avunantolausekkeeseen saataisiin vihdoin konkretiaa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa EU on myös erittäin tärkeä viiteryhmä.
– Esimerkiksi lentovero on tyypillinen ratkaisu, johon pitäisi pyrkiä EU-tasolla. Suomi on syrjäinen maa, jossa etäisyydet ovat pitkät. Yksilöratkaisujen tekeminen tässä olisi kilpailukykymme kannalta omaan jalkaan ampumista.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]