Tällä viikolla on tullut kuluneeksi 80 vuotta Suomen ja Viron välisen kulttuuriyhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta. Edelleen voimassa oleva sopimus on symbolisesti merkittävä, sillä kaikki muut itsenäisen Viron solmimat kansainväliset sopimukset mitätöitiin maan jouduttua Neuvostoliiton miehittämäksi.
Sopimuksen solmiminen joulukuussa 1937 oli omana aikanaan huomattava tapahtuma. Helsingissä järjestettyä tilaisuutta, jossa Suomen opetusministeri Uuno Hannula ja hänen virolainen kollegansa, eversti Aleksander Jaakson allekirjoittivat sopimusasiakirjat, olivat todistamassa myös pääministeri A.K. Cajander ja ulkoministeri Rudolf Holsti, ja se radioitiin molempiin maihin.
Jaaksonin neljä päivää kestäneeseen Suomen-vierailuun sisältyi myös vierailu tasavallan presidentti Kyösti Kallion luona sekä juhlatilaisuuksia, joihin osallistui muun muassa eduskunnan puhemies, pääministeri ja ainakin seitsemän muuta valtioneuvoston jäsentä. Sopimuksen allekirjoittamispäivänä ministeri laski seppeleen Viron vapaussotaan osallistuneiden suomalaisten vapaaehtoisten hautamonumentille Helsingin Vanhan kirkon puistossa.
Kotimaahan palattuaan Jaakson kertoi saaneensa Suomessa ”äärimmäisen sydämellisen” vastaanoton ja luonnehti vierailuaan suomalais-virolaisen heimoliikkeen juhlaksi.
Kovien syytösten kausi
Kulttuurisopimuksen syntyminen ja ministeri Jaaksonin vierailun lämmin henki olivat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä, sillä Suomen ja Viron suhteissa oli vallinnut pitkä kylmä kausi.
Se, että Viron parlamentti eli riigikogu oli ollut useita vuosia hajotettuna, ja valta maassa oli keskitetty valtionpäämiehenä toimineen riigivanem (suom. valtionvanhin) Konstantin Pätsin ja kenraali Johan Laidonerin käsiin, sai osakseen jatkuvaa kritiikkiä läpi koko suomalaisen puoluekentän. Kovinta arvostelua esittivät vasemmistopoliitikot, jotka katsoivat karsaasti autoritaarista hallintoa, sekä äärioikeisto, joka ei hyväksynyt vapaussoturien eli vapsien liikkeen kukistamista.
Syksyllä 1936 useat suomalaislehdet julkaisivat kolmen Viron entisen valtionpäämiehen yhteisen kirjoituksen, jossa hyökättiin voimakkaasti riigivanem Pätsiä ja tämän itsevaltaisia otteita vastaan. Pätsin mielestä Suomen hallituksen ei olisi pitänyt sallia kirjoituksen julkaisemista, ja virolaisissa tiedotusvälineissä väitettiin jopa Suomen pitävän Viroa vasallivaltionaan.
Suomessakin maanpaossa elänyt vapsiliikkeen johtaja Artur Sirk kuoli kesällä 1937 Luxemburgissa. Vaikka kyse oli ilmeisesti itsemurhasta, Suomen äärioikeiston lehdet syyttivät Pätsin hallitusta Sirkin murhauttamisesta. Syytökset johtivat Viron suurlähettilään Suomen hallitukselle jättämään noottiin ja raivokkaisiin reaktioihin virolaismediassa.
Maiden poliittisia suhteita eivät hiertäneet vain yksittäiset tapahtumat, vaan myös Suomen tekemä ulkopoliittinen linjanmuutos. Vuonna 1935 virallisesti omaksuttu pohjoismainen suuntaus ja luopuminen aiemmasta reunavaltiopolitiikasta näyttivät Tallinnasta katsoen loitontavan Suomea Virosta, ja eräs virolaisdiplomaatti puhui jopa ”yleisestä vihamielisyyden kaudesta”.
Vielä elokuussa 1937, siis vain muutamaa kuukautta ennen kulttuurisopimuksen allekirjoittamista, ulkoministeri Holsti oli Tallinnassa todennut, että Suomen skandinaavinen suuntaus oli peruuttamaton asia.
Uusi kulttuurisopimus syntyi otolliseen aikaan, sillä se kykeni palvelemaan myös maiden välisten poliittisten suhteiden lämmittäjänä.
Kulttuuria kansainvälisille areenoille
Vaikka kahdeksankymmentä vuotta sitten solmittua sopimusta ei nykyisin enää kirjaimellisesti noudateta, sen edustama veljeskansojen välisen yhteistyön ja yhteenkuuluvuuden henki elää nyt vahvempana kuin kenties koskaan.
Kulttuuriyhteistyön vireydestä kertoo osaltaan uuden Suomen ja Viron yhteisen kulttuurisäätiön perustaminen. Kymmenkunta vuotta vireillä ollut hanke toteutui, kun Suomalais-virolainen kulttuurisäätiö merkittiin tammikuussa 2017 Suomen säätiörekisteriin.
Kun 1930-luvun oloissa painottui nimenomaan heimokansojen välinen yhteistyö, uusi säätiö haluaa kannustaa erityisesti sellaisia kulttuurihankkeita, jotka voivat saavuttaa kaikupohjaa myös Suomen ja Viron rajojen ulkopuolella. Ajatuksena on, että kulttuuriyhteistyö edistää osaltaan maiden kansainvälistä näkyvyyttä ja tukee siten myös pyrkimyksiä kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
Kulttuurisäätiö, jonka hallituksen puheenjohtajana toimii suurlähettiläs Jaakko Blomberg, on muodostettu lahjoitusvaroin. Viron hallitus teki pari viikkoa sitten päätöksen liittymisestä lahjoittajien joukkoon, ja Suomen eduskunnalta odotetaan vastaavaa päätöstä vielä tämän kuun kuluessa.
Artikkelissa esitetyt tiedot kulttuurisopimuksen historiallisesta taustasta perustuvat professori Seppo Zetterbergin artikkeliin Suomen ja Viron välisen kulttuurisopimuksen synty 1937 (Tuglas-seura 2017).