Kiina on esitellyt Venäjän ja Ukrainan välisen sodan lopettamista koskevan suunnitelmansa, jolle Valko-Venäjä ja Unkari kiiruhtivat antamaan oitis tukensa. Halukkuutensa rauhanvälittäjiksi ovat ilmaisseet myös ainakin Turkki, Brasilia, Indonesia, Israel, Etelä-Afrikka ja useat arabimaat. Ranska ja Saksa ovat väläytelleet Ukrainalle annettavia turvatakuita.
Vaikka Yhdysvaltain hallinto on luvannut jatkavansa tukeaan Ukrainalle niin kauan kuin on tarpeen, amerikkalaispoliitikot haluavat professori Michael Kimmagen ja tutkija Hanna Notten mukaan välttää vaikutelman uudesta ”ikuisesta sodasta”.
– Tässä hirvittävässä sodassa hätiköity ratkaisu, joka epäonnistuu, olisi pahempi kuin se, että ratkaisua ei ole, he toteavat Wall Street Journalissa.
– Kestävän ratkaisun Ukrainassa olisi täytettävä kolme ehtoa. Se riippuu siitä, hyväksyykö Venäjä Ukrainan diplomaattisena keskustelukumppanina eikä nappulana Euroopan pelikentällä. Se riippuu siitä, pääsevätkö Venäjä ja Ukraina sopimukseen Ukrainan alueen määrittelystä Krim ja muut Venäjän laittomasti miehittämät Ukrainan osat mukaan luettuina, he sanovat.
– Ennen kaikkea se riippuu siitä, pääsevätkö Venäjä ja länsi jonkinlaiseen yleiseen yhteisymmärrykseen Venäjän asemasta Euroopassa – erityisesti suhteessa sen rajoilla oleviin itsenäisiin valtioihin.
Mikään näistä edellytyksistä ei heidän mukaansa ole lähelläkään täyttymistä.
Michael Kimmage on Washingtonin katolisen yliopiston historian professori ja entinen Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamies. Hanna Notte toimii vanhempana tutkijana Wienin kansainvälisessä aseriisunta- ja asesulkukeskuksessa.
Vaikka Venäjä on kokenut merkittäviä takaiskuja taistelukentällä, Putin pyrkii Kimmagen ja Notten mukaan edelleen sekä alistamaan tai tuhoamaan Ukrainan että heikentämään Yhdysvaltain vaikutusvaltaa itäisessä Euroopassa. Jopa keskeisen kumppanimaan Kiinan esittämä rauhansuunnitelma sai laimean vastaanoton Kremliltä.
– Kiovan ja Moskovan välinen sopimus Ukrainan rajoista on välttämätön edellytys konfliktin lopettamiselle, mutta sekään ei vielä riitä. Sellainen sopimus olisi vain sopimus sanastosta. Konfliktin taustalla oleva kielioppi, joka juontaa juurensa Putinin pyrkimyksestä muovata Eurooppa uudelleen, jäisi edelleen olemaan, he sanovat.
– Venäjän sotilaalliset epäonnistumiset – ja se tarmo, jolla länsi on tukenut Ukrainaa – ovat todennäköisesti vain syventäneet Putinin halua vihollisuuksien pitkittämiseen. Yhdysvaltojen, Ukrainan ja mahdollisten sovittelijoiden ei kannata kuvitella, että hän pyrkisi irtautumaan sodasta. Hän todennäköisesti etsii keinoja sen eskaloimiseksi, he toteavat.
Tämä saattaa heidän mukaansa johtaa tilanteeseen, jossa Venäjä on tuhlannut voimavaransa Ukrainassa, törmää sotilaallisen kapasiteettinsa rajallisuuteen ja ajautuu sisäiseen mullistukseen. Edes se ei kuitenkaan takaisi kestävää rauhaa.
– Hätäinen sovittelu vain kääntää huomion pois sodan kiireellisimmistä tehtävistä: Venäjän uusien aluekaappausten estämisestä ja tuesta Ukrainan pyrkimyksille Venäjän karkottamiseksi. Kun talvi kääntyy kevääksi ja Euroopan ensimmäinen suursota sitten toisen maailmansodan on jatkunut jo vuoden, rauhasta sopimiseen ei ole todellisia edellytyksiä. Ennenaikaisen diplomatian kärsivällinen välttämäinen on olennaisen tärkeää sekä Ukrainan että lännen kannalta.