Historia-alan yrittäjä kirjailija Teemu Keskisarja kirjoittaa Ilta-Sanomissa otsikolla Sinivalkoinen raadanta ei sovi Homo Sapiensille. Hänen mukaansa tikun nokkaan nostaminen on epäoikeudenmukaista, mutta jostakin esimerkistä pitää aloittaa, joten hän aloittaa ex-ministeri Tanja Karpelasta (kesk.).
Teemu Keskisarjan mukaan Tanja Karpela, 51, on saanut kansanedustajan sopeutumisrahaa tai -eläkettä vuodesta 2011. Kirjoittajan käsityksen mukaan tätä ennen Karpela onnistui kulttuuri- ja opetusministerinä kohtalaisesti.
– En ainakaan muista kirjapiireissä kuulleeni hänestä ihmeempiä parjauksia. Tokkopa Karpelalle koitui poliitikon urastaan leimaa, johon työnteko tyssäsi nelikymppisenä. Ja on hän eläkeläismäisessä tilanteessaan tehnytkin rehellisiä töitä, sen verran kuin sarakkeeseen sopii, Teemu Keskisarja toteaa.
Hänen mukaansa kyseisen etuuden eli kansanedustajan sopeutumisrajan nauttijoissa – ”sopeutumattomien raakkien listalla” – on kymmeniä miehiä ja naisia, jotka voimansa päivinä vaikuttivat sopeutuvaisilta ja aktiivisilta.
– Puoluetaustoja on tapana tähdentää meriitiksi eritoten julkisella sektorilla. Eivät työmarkkinat syrji parlamentin pudokkaita.
– Heidät passivoi tietenkin tilaisuus yksityistalouden sopeuttamiseen. Etuutta on nyttemmin niukennettu, silti rahvas rääkyy kateellisena ex-poliitikoille. Kun tarkkaan mietin, en tahdo kuoroon yhtyä. Sopeutumisraha ja -eläke ovat sinänsä valheellisia seikkoja, mutta ne kertovat selkokielellä totuuksia työelämästä.
Historioitsija määrittelee, että ”eläkeveivaukset ovat ihmiskoe, joka mittaa muun muassa koehenkilöiden kykyä irrottaa omat normit huono-onnisempien asianlaidasta sekä sietää paheksuntaa tietyn summan tähden”.
– Jos itselleni tipahtaa sinivalkoiselta taivaalta tieteilijäeläke tai mielenvikaisuustuki tulorajoineen, kyhään enää sitä, mikä luonnostaan pulpahtaa, ja se on aika vähän. Entäs sitten raskaiden, pienipalkkaisten ja halveksittujen ammattien harjoittajat.
Hänen mielestään ”raadanta minkä lie isänmaan hyväksi ei ole Homo Sapiensin kromosomeihin kirjoitettua”.
– Olemme olleet energiatehokkaita otuksia kivikaudesta sääty-yhteiskuntaan ja hyvinvointivaltioon asti. Emme karta työtä emmekä edes abstrakteja jättiurakoita. Mutta yleensä meitä on vaikea kannustella semmoisiin uhrauksiin ja ylisuorituksiin, jotka eivät pätkääkään hyödytä omaa napaa, perhettä ja rakkainta viiteryhmää.
– ”Etuus” ja ”kannustinloukku” pitää vähin äänin saksia pois suomen kielestä, vallankin virallisista yhteyksistä. Etuisan juustopalan nappaaminen ei nimittäin muistuta loukun loksahdusta hiiren selkärankaan.
Teemu Keskisarjan mielestä oikea sana onkin ”lepuutuslahja”.
– Oy Suomi Ab:n tai Ylhäisön ja kurjaliston huolenpidon kolhoosin jakelukeskus pursuilee digitaalista velka- ja leikkirahaa. Lepuutuslahjojen ”leikkaaminen” on täysin toivoton tuuma niin työmarkkinaneuvotteluissa kuin valtion budjeteissa. Lepuutukset ja lahjoitukset pikemmin lisääntyvät. Täytyykö saamisesta potea huonoa omaatuntoa, en tiedä.