Mitä syvempää sotilaallista yhteistyötä Suomi ja Ruotsi tekevät, sitä vaikeampi niiden on tehdä omat Nato-päätökset. Näin arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen Nykypäivä-lehdessä.
Maat ovat jo päättäneet vahvistaa keskinäistä puolustusta. Tiilikaisen mukaan vielä ei voi sanoa, mitä se lopulta tarkoittaa – ehkä puolustusliittoa, ehkä turvatakuita, tai mahdollisesti poolausta eli puolustusjärjestelmien yhteiskäyttöä. Silloin pohdintoihin tulisi myös työnjako.
Jos puolustusyhteistyö syvenee tälle asteelle, muuttuu myös suhde Natoon. Yhdestä puolustusliitosta ei voi yksin irrottautua toiseen liittoon, Tiilikainen sanoo.
– Silloin Nato-tulevaisuus on sinetöity. Joko täytyy mennä yhdessä tai jäädä yhdessä ulkopuolelle.
Tiilikainen oli keväällä mukana nelihenkisessä työryhmässä, joka laati hallitukselle selvityksen Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Sen keskeinen lopputulos oli, että Suomen Nato-ratkaisu on vahvasti kytköksissä Ruotsin Nato-politiikkaan.
Tiilikaisen mukaan monet tulkitsivat tämän liian ahtaasti, siten, että maiden olisi ”pakko” tehdä yhteinen ratkaisu. Tällaista pakkoa ei ole, vaikka kummankin päätökset vaikuttavat myös naapuriin.
– Missään tapauksessa viestin ei pitänyt olla, että maiden pitää hirttäytyä toisiinsa, koska kuitenkin päätökset tehdään demokraattisesti kummassakin.