[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”valtaoja-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Minulle voit myös soitella, tosin en yleensä pidä puhelinta ulottuvillani”, mainitsee Esko Valtaoja sähköpostiviestissä tätä haastattelua sovittaessa.
Valtaoja on kiireinen mies, muttei suostu olemaan 24/7 tavoitettavissa. Tärkeät menot on sovittava hyvissä ajoin etukäteen. Puhelin on ”tuolla noin” repussa, mutta hän ei ole varma, onko se edes päällä. Eikä siinä ole kameraa saati nettiyhteyttä.
– Tämä tuo uskomatonta vapautta elämääni. En menetä mitään ja voin paremmin keskittyä oleellisiin asioihin hitaasti ja rauhassa.
Tapaamme Helsingin Tähtitorninmäellä sijaitsevan observatorion vanhassa kirjastossa, jossa Valtaoja on ollut neuvottelemassa kustantajan kanssa syksyllä julkistettavasta uudesta kirjastaan. Sen työnimenä on ”Maailmankaikkeudesta”.
Avaruustähtitieteen professori Valtaoja on tullut tunnetuksi tiedettä popularisoivista kirjoistaan. Nyt tarkoitus on kansantajuistaa ja vähentää tekstin määrää entisestään. Tarjota lukuelämys niille ”99 ihmiselle sadasta, jotka eivät syystä tai toisesta lukisi tähtitieteen populaarikirjaakaan.”
– Ties vaikka hipsterit alkaisivat kulkea (kännyköiden sijaan) kirjojen kanssa, hän vitsailee pohtien mahdollista älykännyköiden ja sosiaalisen median vastatrendiä.
Valtaojakin on Facebookissa, kun ”pari entistä opiskelijaa pakotti sinne liittymään”. Perusteena oli, että ”näin voimme kalsarikännätä kukin kotonamme ja pitää tätä kautta yhteyttä”, kun emme oikein ehdi nähdä.
Facebook-kavereita Valtaojalla on parisensataa. Aktiivinen hän ei somessa ole, koska se on hänestä ”enimmäkseen viihdettä, ajantappamista ja juoruilua”. Aiemmin sitä juoruiltiin kylän kaivolla, sitten ”puhuimme paskaa keskikaljakuppiloissa” ja nyt teemme sitä samaa sosiaalisessa mediassa.
Esko Valtaoja sanoo olevansa edelleen ”pohjattoman utelias pikkupoika”.
Päivittäin hän lukee Turun Sanomat, Helsingin Sanomat sekä verkosta The Guardian-lehden. Viikoittain kolahtaa luukusta lisäksi Time-lehti. Politiikka on tärkeää yhteisten asioiden hoitamista toisin kuin päivänpolitiikka. Ne ovat ”ihan eri asioista”:
– Se (päivänpolitiikka) on sitä, että spekuloidaan kenestä tulee ministeri, kuka tykkää kenestäkin tai onko jonkun kannatus noussut prosentin kymmenyksen.
Valtaoja harmittelee, että politiikkaa seurataan nykyisin aika lailla samoin kuin ”Putousta, euroviisuja tai urheilukisoja”.
– Tämä trivialisoi politiikkaa ja poliitikkoja, jotka eivät ole suinkaan niin tyhmiä kuin miltä he vaikuttavat.
Päivänpolitiikan sijaan hän toivoisi politiikassa enemmän näkyvyyttä isoille asioille, kuten ilmastonmuutokselle. Myös koulutuksen, tiedon, tieteen ja teknologian merkitystä pitäisi nostaa.
Oletko koskaan miettinyt, että voisit toimia politiikassa?
– En hetkeäkään. Minua on suunnilleen kaikkiin puolueisiin kysytty, paitsi perussuomalaisiin ja kristillisdemokraatteihin.
Maaliskuussa 2018 Valtaoja oli puhumassa kokoomuksen Tulevaisuuspäivillä Tampereella.
Puheessaan hän korosti, miten maailmassa on nykyisin vähemmän sotia ja köyhyyttä ja enemmän hyvinvointia, mitä koskaan. Puheenjohtaja Petteri Orpo siteerasi Valtaojan ajatuksia seuraavan kesän puoluekokouksessa pitämässään linjapuheessa.
– Mielelläni käyn puhumassa, suunnilleen kaikille porukoille. Paljon joudun tosin kieltäytymään, koska aika ei riitä. Mutten sen takia kieltäydy, että vaikkapa ”hyi porvareita”.
Käytkö äänestämässä?
– En koskaan. Se on osa tätä periaatettani, että haluan olla ehdottoman puolueeton.
Valtaoja korostaa haluavansa olla kaikin tavoin ”irrallaan mistään ideologisesta sitoutumisesta”. Hän ei myöskään usko, että professoreita ja asiantuntijoita on Suomessa niin paljon, että vastaavat päätökset heilauttaisivat äänestysprosenttia.
– En suinkaan yllytä, että ihmiset eivät menisi äänestämään, mutta olen kyllä aina yllyttänyt, että heidän kannattaisi ottaa selvää asioista ennen kuin äänestävät.
Valtaojan mielestä tärkeintä olisikin saada ne ihmiset äänestämään, ”jotka ovat vaivautuneet todella ajattelemaan asioita”. Äänestysprosentti on tässä sivuseikka.
Esko Valtaoja pohdiskelee, että perinteinen oikeisto–vasemmisto-jako tuppaa olemaan jo aika vanhentunutta. Vaikka Valtaoja varjelee visusti puolueettomuuttaan, hän arvioi olevansa vaalikoneiden arvokartoilla ”aika radikaalisti siellä liberaali–yksilö-puolella”.
– Sanotaan, että olen kaikkea muuta kuin konservatiivi. En ole koskaan voinut ymmärtää, mitä järkeä on konservatiivisuudessa, taaksepäin katsomisessa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1563529874569{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”valtaoja-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Maaliskuussa 2018 Valtaoja oli puhumassa kokoomuksen Tulevaisuuspäivillä Tampereella.
Puheessaan hän korosti, miten maailmassa on nykyisin vähemmän sotia ja köyhyyttä ja enemmän hyvinvointia, mitä koskaan. Puheenjohtaja Petteri Orpo siteerasi Valtaojan ajatuksia seuraavan kesän puoluekokouksessa pitämässään linjapuheessa.
– Mielelläni käyn puhumassa, suunnilleen kaikille porukoille. Paljon joudun tosin kieltäytymään, koska aika ei riitä. Mutten sen takia kieltäydy, että vaikkapa ”hyi porvareita”.
Käytkö äänestämässä?
– En koskaan. Se on osa tätä periaatettani, että haluan olla ehdottoman puolueeton.
Valtaoja korostaa haluavansa olla kaikin tavoin ”irrallaan mistään ideologisesta sitoutumisesta”. Hän ei myöskään usko, että professoreita ja asiantuntijoita on Suomessa niin paljon, että vastaavat päätökset heilauttaisivat äänestysprosenttia.
– En suinkaan yllytä, että ihmiset eivät menisi äänestämään, mutta olen kyllä aina yllyttänyt, että heidän kannattaisi ottaa selvää asioista ennen kuin äänestävät.
Valtaojan mielestä tärkeintä olisikin saada ne ihmiset äänestämään, ”jotka ovat vaivautuneet todella ajattelemaan asioita”. Äänestysprosentti on tässä sivuseikka.
Esko Valtaoja pohdiskelee, että perinteinen oikeisto–vasemmisto-jako tuppaa olemaan jo aika vanhentunutta. Vaikka Valtaoja varjelee visusti puolueettomuuttaan, hän arvioi olevansa vaalikoneiden arvokartoilla ”aika radikaalisti siellä liberaali–yksilö-puolella”.
– Sanotaan, että olen kaikkea muuta kuin konservatiivi. En ole koskaan voinut ymmärtää, mitä järkeä on konservatiivisuudessa, taaksepäin katsomisessa.
Isällä oli kotona – Kemin Toijärventiellä sijaitsevassa omakotitalossa – sen ajan mittapuussa iso kirjasto.
Sieltä riitti ammennettavaa Eskolle, joka oli oppinut lukemaan jo nelivuotiaana. Teoksia kivistä, geologiasta, historiasta sekä V.A Heiskasen Tähtitiede I, muttei kakkososaa.
– Siitä olin isälle koko elämäni katkera.
Valtoja kertoo sairastelleensa kouluaikoina paljon. Perinteisiä lastentauteja ja rokkoja. Poissaoloja kertyi paljon.
– Olin tavattoman ujo. Oli minulla muutama kaveri, mutta todennäköisemmin istuin kotona lukemassa kirjaa. Se oli parasta vapaa-ajanviettoa, mitä tiesin.
Koulussa Valtaojaa ei kiusattu.
– En muista, että olisi edes yritetty. Tappelussa en olisi pärjännyt, mutta taatusti olisin muuten kyennyt antamaan takaisin.
Valtaojalle oli jo pienestä pitäen selvä, että hän haluaa mennä isona Turkuun opiskelemaan tähtitiedettä. Tarkemmin hän ei osaa selittää, miksi.
– Vanhemmat eivät oikeastaan koskaan sekaantuneet siihen, mitä tein.
Valtaojan isä oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Lehtimies, joka toimi myös pitkään Kemin yhteiskoulun rehtorina. Äiti oli 1950-luvun tapaan kotirouvana, mutta kouluttautui sittemmin perheen muutettua Sodankylään kirjastonhoitajaksi sekä pyöritti sairaalan kanttiinia. Isä hoiti työnsä, vaikka oli Valtaojan mukaan syvästi masentunut ja hänellä oli mielenterveysongelmia.
– Eihän sitä silloin mitään masentuneisuutta diagnosoitu eikä terapioista ollut tietoakaan. Alkoholi oli sitten se, jonka avulla hän koetti selviytyä.
Esko Valtaoja vaikuttaa ulospäin positiiviselta, mutta tunnistaa itsessään samoja piirteitä kuin isässään:
– Ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, pelkotiloja. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin pystyn ymmärtämään isää. Miksi hän nökötti hiljaa eikä puhunut mitään.
Valtaoja on naimisissa, mutta hänellä ei ole omia lapsia. Lapsettomuus ei ole varsinaisesti tietoinen valinta, muttei ole toisaalta harmittanutkaan. Valtaoja palaa isältä paljolti perimiinsä geeneihin:
– Sanotaan näin, että ne eivät ole sellaisia geenejä, mitä mielestäni olisi syytä viedä eteenpäin tässä ihmiskunnan geenipoolissa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1563529882644{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”valtaoja-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Valtaoja on tiedemies, mikä välittyy vahvasti puheenparresta. Ilmastonmuutoskeskustelussa hän näkee niin perussuomalaisissa kuin vihreissäkin sitä, miten ”ideologia ajaa ohi järjen”.
Ensinnäkin Valtaoja korostaa, että ilmastonmuutos on vakava uhka ja tämä on onneksi vihdoin tiedostettu:
– Ilmasto lämpenee, se on ihmisen aiheuttamaa ja lämpeneminen voi olla todella tuhoisaa. Nämä ovat ne peruslähtökohdat, joita on mahdoton enää kiistää.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportista löytyy toki virheitä ja epätarkkuuksia, joita ilmastoskeptikot ovatkin kaivaneet hanakasti esiin. Kokonaiskuvaa ne eivät kuitenkaan muuta. Ilmastoskeptikoiden saama julkisuus perustuu paljolti median ”tasapuolisuusharhaan”.
– Se (tasapuolisuusharha) tarkoittaa sitä, että pitää löytää vastakkainen mielipide, vaikkei sille olisi mitään perusteita.
Perussuomalaisten puheet ”ilmastovouhotuksesta” saavat Valtaojan käyttämään ei-painokelpoista ilmaisua. ”Älytön” ja ”moraaliton” on hänestä myös argumentti, ettei Suomen pienenä maana kannattaisi tehdä niin paljon:
– Sehän on ihan sama kuin jos nyt vaikka tappaisin tässä sinut, koska eihän nyt yhdellä murhalla koko maapallon mittakaavassa ole merkitystä.
Valtaoja korostaa, että Suomi on korkean teknologian maa, jolla on varaa ja mahdollisuudet toimia esimerkkinä. Iso osa suomalaisyrityksistä on myös jo oivaltanut tähän liittyvät mahdollisuudet tehdä bisnestä.
Valtaojan mukaan ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ei edellytä talouskasvusta luopumista, ratkaisut ovat jo olemassa ja ne perustuvat viime kädessä tietoon ja teknologiaan.
Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen on arvostellut Valtaojaa siitä, että hänen myönteinen viestinsä ilmastonmuutoksen torjumisessa jättää varjoon, miten isosta ongelmasta on kyse.
– Se ei ole mitään optimismia vaan realismia, että meillä on käytössämme keinot kaikkien ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Se ei ole siitä kiinni, ettemme osaisi tehdä, vaan siitä, suostummeko tekemään ja kuinka nopeassa mittakaavassa, vastaa Valtaoja.
Valtaojan mukaan ”vihreät puunhalaajat” uskovat monesti, että maapallo pelastuu sillä, että luovutaan, säästetään ja siirrytään takaisin niukkuuden aikaan. Punainen tupa ja perunamaa. Tässäkin ideologia ajaa ohi järjen.
– Ei saisi muistuttaa käytössä olevasta teknologiasta, koska sehän voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että – huh! – ydinvoimaloita ryhdyttäisiin rakentamaan lisää.
Valtaoja kuuluu ilmastonmuutoksesta huolestuneiden ihmisten Myrskyvaroitus ry:n hallitukseen. Hän korostaa, että ”monenlaisia palikoita” tarvitaan – myös henkilökohtaisia valintoja, yritysten osaamista sekä päättäjien viisautta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1563530096504{margin-top: 20px !important;padding-bottom: 20px !important;background-color: #000000 !important;}”][vc_column][vc_column_text]
Katson, kun sormet liikkuvat
– Laitan sormet vain näppäimistölle ja siinä ne alkavat liikkua. Minulla ei ole mitään luomisen tuskia. Ja siinä se on – käytännössä valmis teksti.
Avaruustähtitieteen professorille Esko Valtaojalle kirjoittaminen tuntuu olevan helppoa. Hän onkin tuottelias kirjailija ja kolumnisti. Kotona maailmankaikkeudessa -teoksellaan hän voitti Tieto-Finlandian vuonna 2002.
Valtaoja opiskeli ja työskenteli Turun yliopistossa. Avaruustähtitieteen professorin tehtävästä hän jäi eläkkeelle 2015.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1563530103962{padding-bottom: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_column_text]– Kun katson yötaivaan tähtiä, näen siellä paljon ihmeellisempiä asioita kuin useimmat muut ihmiset.
Valtaoja vertaa tätä kasvitieteilijään, joka kulkee kedolla. Hän tuntee kasvit ja saa kävelyretkestään paljon enemmän irti. Tieto ei lisää tuskaa vaan riemua. Sama liittyy tähtiin ja maailmankaikkeuteen – se on Valtaojasta myös tavattoman kaunis.
Siinä sivussa ei haittaa, että Valtaoja tunnustaa pelkäävänsä pimeää.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]