Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC totesi kolme vuotta sitten, että jos ilmastonmuutos halutaan rajoittaa alle 1,5 asteen lämmönousuun, ydinvoimalla on tärkeä rooli.
– Vuosisadan puoliväliin mennessä suurin osa energiasta tuotetaan ei-fossiilisilla polttoaineilla, siis uusiutuvilla energialähteillä ja ydinvoimalla, IPCC kirjoitti.
Ilmastopaneeli ennusti, että ydinvoimalla tuotetun energian määrä kasvaa 2,5-kertaiseksi vuoteen 2050 mennessä.
IPCC:tä pidetään ilmastonmuutoksen ylimpänä auktoriteettina, kokoaahan se yhteen keskeiset tutkimustulokset ja antaa maailman poliittisille johtajille toimintaohjeet siitä, miten muutosvauhti hidastetaan alle kahteen asteeseen. Sitä on kuunnellut muun muassa hallittua talouskasvua tavoitteleva Yhdistyneiden kansankuntien Euroopan talouskomissio UNECE, joka kehuu ydinvoimaa.
– Ydinvoima on todistetusti tärkeä työkalu, jonka avulla voidaan vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, UNECE kirjoittaa raportissaan.
Euroopan unionissa ydinvoimaan suhtaudutaan nihkeämmin. Kun EU-komissio laati viime keväänä kestävän kehityksen rahoitukseen luokittelua, ydinvoima jätettiin harmaalle alueelle. Toistaiseksi on epävarmaa, tulkitseeko komission sen kestäväksi energiamuodoksi. Jos se putoaa kestävän luokittelun ulkopuolelle, ydinvoima ei ehkä saa tulevina vuosina EU:n Green Deal -rahoitusta, ja luokittelu voi vaikuttaa vapailta markkinoilta saatavaan rahoitukseenkin.
Lehtitietojen mukaan komissio saattaa muuttaa linjaustaan ydinvoimalle myönteiseen suuntaan. Tämä kuitenkin tapahtuisi vasta Saksan parlamenttivaalien jälkeen myöhemmin tänä syksynä.
Juuri Saksahan on lobannut ydinvoimaa, koska maa on luopumassa siitä. Se ajaa tässä omaa etuaan: EU käyttänee jatkossa isoja rahasummia energiahankkeisiin, joten Saksan etu on, että rahaa ei tuhlata ydinvoimaan vaan käytetään sellaiseen, josta Saksakin hyöytyy. Ydinvoiman puolesta taas ovat puhuneet esimerkiksi Ranska ja Suomi, molemmat ydinvoimamaita.
EU:n nihkeä suhtautuminen ydinvoimaan näkyi myös heinäkuussa julkaistussa valtavassa ilmastopaketissa. Paketissa keskitytään päästöjen vähentämiseen, hiilen nielemiseen ilmakehästä ja uusiutuvaan energiaan.
Uusiutuvan energian direktiiviehdotuksessa ydinvoima mainitaan, muttei kovin hyvässä valossa. Komissio toteaa, että EU:n kärkitavoitteita on kehittää uusituvia polttoaineita, kuten vetyä, joka on tuotettu uusiutuvalla sähköllä. Ydinvoiman mahdollisuuksia komissio pitää rajallisina ja toteaa, että monessa maassa sen hyväksyminen tuottaa kansalaisille vaikeuksia. Tärkeämpinä komissio pitää aurinko- ja tuulivoimaa.
Ydinvoiman sivuuttaminen on komissiolta rohkeaa, ehdottaahan se toimia, jotka lisäävät sähkön kysyntää merkittävästi. Komission mukaan EU:ssa myytävien uusien autojen pitää olla päästöttömiä vuonna 2035. Se tarkoittaisi käytännössä sähköautoilun merkittävää lisääntymistä. Lisäksi EU vaatii, että latauspisteitä pitää olla 60 kilometrin välein.
[rev_slider slidertitle=”topseli-02″ alias=”topseli-02″]
Tuulimyllyjä tuulivoimapuistossa Kristiinankaupungissa. Kuva: Lehtikuva
Näin paljon kulutus kasvaa
Suomessa lisääntyvät sekä sähkönkulutus että sen tuotanto. Digitalisaatio ja sähköautot kasvattavat ensimmäistä, jälkimmäistä taas uudet tuuli- ja ydinvoimalat. Työ- ja elinkeinoministeriö ennusti kaksi vuotta sitten, että vuonna 2050 sähköä kuluu 100 terawattituntia vuodessa, mikä olisi selvä lisäys nykyiseen 81 terawattituntiin. Pohjoismaiden sähköntuottajia edustava Nordenergi puolestaan ennustaa jopa 60 prosentin lisäystä sähkön kysyntään Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan alueella.
Nykypäivä kysyi eduskuntaryhmien puheenjohtajilta, miten nämä kattaisivat lisääntyvän sähköntarpeen.
Eduskunnan innokkaimpiin energiaharrastajiin kuuluva Kai Mykkänen, joka johtaa puhetta kokoomuksen ryhmässä, sanoo, että suurin osa uudesta vuosittain tuotetusta sähköstä tulee olemaan tuulivoimaa. Lisäksi tarvitaan ydinvoimaa, koska vesivoiman lisäämiseen ei enää ole mahdollisuuksia.
– Loviisan voimaloille on syytä myöntää jatkolupa. Olisi myös tärkeä helpottaa pienten ydinlämpölaitosten rakentamista kaukolämmön tuotantoon. Lämmityksen tekemisessä päästöttömäksi on vielä selvästi suurempi urakka kuin sähkössä, Mykkänen sanoo.
Ei yllätä ketään, että kokoomus kannattaa ydinvoimaa, onhan se kuulunut puolueen energiapalettiin jo kauan. Keskustassa sen sijaan on vuosikymmenten mittaan suhtauduttu ydinvoimaan karsaammin. Nykyisin puolue myöntää, että sitä tarvitaan – toki yhdessä bioenergian kanssa.
– Loviisan ydinvoimalan jatkoluvan osalta on ensin odotettava Fortumin oma ratkaisu siitä, hakeeko se voimalalle jatkolupaa. Jos jatkolupaa haetaan, asiaan suhtaudutaan myönteisesti, edellyttäen että viranomaiset puoltavat niitä, sanoo keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Eeva Kalli.
Hallitusohjelmassakin todetaan sama asia: Käytössä olevien ydinvoimaloiden jatkolupiin suhtaudutaan myönteisesti edellyttäen, että Säteilyturvakeskus puoltaa niitä.
Hallituksen linjauksen takia, ja ehkä muistakin syistä, myös vihreät näyttäisi vähitellen taipuvan ydinvoiman kannalle. Viime marraskuussa puolue poisti periaateohjelmastaan ydinvoimavastaisen kantansa, ja elokuussa puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr.) saattoi Ylen A-Studiossa paljastaa, mitä hän todella asiasta ajattelee. Hän sanoi, että ydinvoimaa ”tarvitaan siinä missä uusiutuviakin”.
– Tuulivoimaan tehdään miljardi-investointeja vuotuisesti, sen sijaan ydinvoimainvestointeja ei ole valitettavasti saatu käyntiin, Ohisalo totesi.
Tähän saakka vihreiden piiristä ei ole sanottu, että ydinvoimaa ei ”valitettavasti” rakenneta. Päinvastoin, vuosina 2002 ja 2014 vihreät lähti hallituksesta, koska se ei hyväksynyt myönteisiä periaatepäätöksiä ydinvoimalle.
Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari suhtautuu atomin halkomiseen varauksellisemmin kuin Ohisalo. Hän sanoo, että hallitusohjelman mukaisesti puolue kannattaa käytössä olevien ydinvoimaloiden jatkolupia, mutta uusia hankkeita se ei kannata.
– Viimeisimmät ydinvoimahankkeet ovat Suomessa olleet hitaita ja ongelmallisia emmekä sellaisia halua lisää, Kari toteaa.
Kari sanoo, että lisääntyvä sähköntarve pitää kattaa päästöttömillä tai vähäpäästöisillä energialähteillä. Hän uskoo, että tuulivoima, aurinkovoima ja kestävästi tuotettu bioenergia riittävät.
Pääministeripuolue SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman puolestaan sanoo, että jos Loviisan ja Olkiluodon vanhat yksiköt hakevat jatkolupaa ja voimalat todetaan turvallisiksi, luvat pitää myöntää.
– Ydinvoiman rakentaminen on hidasta eikä se lähiaikoina ole myöskään ollut kannattavaa. Tulevaisuudessa pienreaktorit saattavat muuttaa asetelmaa, mutta niitä ei vielä toistaiseksi ole laajamittaisesti siviilikäytössä.
Lindtman pitää tärkeänä myös sitä, että keskeneräiset voimalat saadaan valmiiksi.
– Tässä vaiheessa on tärkeintä saada rakenteilla olevat Olkiluoto 3 ja Fennovoiman hankkeet valmiiksi.
Lindtman on Nykypäivän kyselyssä ainoa, joka mainitsee Fennovoiman. Asian tekee kiinnostavaksi se, että vaikka Fennovoiman voimalaa on jo rakennettu monta vuotta, voimalasta on vasta tehty periaatepäätös, mutta rakentamislupaa sillä ei ole. Fennovoima haki rakentamislupaa vuonna 2015, ja yhtiö uskoo tällä hetkellä, että se saa luvan vuonna 2022. Luvan myöntää tai jättää myöntämättä valtioneuvosto, jota johtaa pääministeri Sanna Marin (sd.). Lupapäätöksen esittelee työ- ja elinkeinoministeriö.
Antti Lindtman lisää, että teollisuus tarvitsee edullista sähköä, mutta samalla fossiilisista polttoaineista pitää päästä eroon. Suurin osa lisätarpeesta voidaan tuottaa tuulivoimalla, aurinkovoimalla ja ydinvoimalla.
– Tällä hetkellä tuulivoiman rakentaminen on erittäin kannattavaa, ja todennäköisesti aurinkovoima on sitä tulevaisuudessa. Ja onneksi uusiutuvan sähköntuotannon potentiaali on valtava, hän toteaa.
Hallituspuolueista myös vasemmistoliitto suostuu Loviisan jatkolupiin, koska niiden käyttäminen loppuun on vastuullista ilmastopolitiikkaa, sanoo eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo. Uutta ydinvoimaa puolue ei kuitenkaan hyväksy.
– Uuden ydinvoiman rakentaminen kestää liian kauan, syrjäyttää rakentamisaikanaan kestävämpiä investointeja, eikä sen hintakaan ole kilpailukykyinen, jonka takia sitä ei voida rakentaa ilman valtavia veronmaksajien tukia.
Myöskään uutta vesivoimaa vasemmistoliitto ei kannata, vaan luottaisi tuuli- ja aurinkovoimaan. Bioenergialla voidaan tuottaa pieni osa, kunhan kestävyyskriteerejä tiukennetaan.
Oppositiossa istuva kristilliset katsoo myös, että Loviisan voimaloille pitää myöntää jatkolupa. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoo, että tuuli- ja aurinkovoima eivät kata Suomen sähköntarvetta, vaan ydin- ja vesivoima kuuluvat palettiin vielä pitkään.
– Kaukolämmön tuotannossa pitää pyrkiä eroon fossiilisista polttoaineista pidemmällä aikavälillä. Tähän voisi ratkaisuna olla kehitteillä olevat pienet modulaariset ydinvoimalat, Räsänen toteaa.
Perussuomalaiset haluaa, että kansalaiset ja teollisuus saavat sähköä halvalla, ja kannattaa sen vuoksi ydinvoimaa. Loviisalle on annettava jatkoluvat ja lisää voimaloita rakennettava, sanoo perussuomalaisten ryhmän puheenjohtaja Ville Tavio.
– Ydinvoima on hyvä Suomen sähköntuotannon selkärankana. Se on kallis rakentaa, mutta päästötön, halpa käyttää ja se tuottaa sähköä tasaisesti vuoden ympäri.
Tuuli- ja aurinkovoimasta Tavio ei puhu mitään. Sen sijaan hän ehdottaa, että turve luokitellaan hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Tässä hän tulee vastustaneeksi yhä yleistyvää näkemystä, jonka mukaan turpeenpoltto pitää lopettaa sen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vuoksi. Tosin turpeenpolton lopettamissunnitelmiakin on arvosteltu, koska turvetta käytetään tehokkaissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa.
RKP:n ryhmänjohtaja, kansanedustaja Anders Adlercreutz ennustaa Mykkäsen tavoin, että tuulivoiman merkitys kasvaa Pohjoismaissa.
– Muutama vuosi sitten aurinkoenergia näytti kehittyvän harppauksin ja tuulivoima jäi taka-alalle. Tällä hetkellä roolit ovat vaihtuneet. Kukaan ei tiedä mikä on todennäköisin tuotantomuoto tulevaisuudessa – sen takia on oleellista, että ei liiaksi ohjata markkinoita, Adlercreutz toteaa.
Hän kehottaa suomalaisia kehittämään uutta ydinteknologiaa, johon kuuluvat muun muassa modulaariset ydinvoimalat. Nämä pienet reaktorit voidaan kuljettaa kokonaisena moduulina käyttöpaikalleen.
[rev_slider slidertitle=”topseli-03″ alias=”topseli-03″]
Olkiluoto 3 on paitsi Suomen, myös pohjoismaiden sähköjärjestelmän suurin yksittäinen voimalaitosyksikkö. Kuva: Lehtikuva
Sähkökuormiin on totuttu
Suomessa on vanhastaan totuttu suuriin sähkökuormiin, on lämmitetty sähköllä, on kuumennettu sähkökiuasta ja käytetty suuria sähkölaitteita vaikkapa maataloudessa. Sen vuoksi sähkönjakelumme kestänee verraten hyvin kulutuksen kasvun. Silti monissa taloyhtiöissä joudutaan uusimaan sähköpääkeskuksia. Herää kysymys, tulisiko valtion tukea muutostöitä.
Kai Mykkänen sanoo, että Suomessa sähköverkko on onneksi vahva asuntoihin asti.
– Muutostarpeita on lähinnä pysäköintialueiden sähkövedoissa ja liittymissä. Niiden muuttamista kannattaa tukea. Latauksen mahdollisuus taloyhtiöissä on ehkä tärkein pullonkaula sähköautojen hankkimisessa tällä hetkellä.
SDP:n Lindtman ja keskustan Kalli muistuttavat, että jo nyt valtio tukee taloyhtiöissä latauspisteiden rakentamista Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) kautta.
– Lisäksi on selvitettävä mahdollisuus laajentaa kotitalousvähennyksen käyttö taloyhtiöiden sähköjärjestelmien remontteihin, Kalli sanoo.
Saramon mielestä valtion pitää tukea energiasiirtymää. Hän huomauttaa, että hallitusohjelmassa luvataan siirtymälle tukea, kunhan hankkeet parantavat energiatehokkuutta.
– Jos taloyhtiöiden sähköjärjestelmien päivittäminen tukee energiatehokkuustavoitteen saavuttamista, tähän on ei pelkästään vasemmiston, vaan koko hallituksen tuki, Saramo tulkitsee.
RKP taas pitää lähtökohtana, että taloyhtiöt maksavat itse muutostyöt perusparannusten yhteydessä. Tukea harkitaan siinä tapauksessa, että markkinat eivät ohjaa muutosta tarpeeksi hyvin, sanoo Adlercreutz.
– Tärkeää olisi myös edistää kulutusjoustoa ja kehittää verotusta niin, että sähkön syöttäminen takaisin verkkoon olisi taloudellisesti kannattavaa.
Tavio sanoo, että taloyhtiöillä ei pidä maksattaa kallista sähköautojen latausinfraa. Hänen mielestään olisi epäoikeudenmukaista jakaa kulut kaikkien asukkaiden kesken, koska vain osa hankkii sähköauton. Hän päätyy siihen, että vielä ei kannata tehdä mitään.
– Näin ollen sikäli kun latausinfran kasvuun mennään niin valtion tulisi se kustantaa, mutta koska valtiollakaan ei ole siihen varaa, ajatus olisi syytä vielä jättää hautumaan, Tavio toteaa.
Kristillisten Räsänen sanoo, että jos valtio asettaa taloyhtiöille velvoitteita, sen pitää myös tukea muutostöiden tekemistä.
Kilpailuttamalla latausverkko
EU-komission esitys tiheästä latauspisteverkosta kuulostaa kovalta Suomen oloissa. Keski-Euroopassa talottomia taipaleita tulee vastaan harvoin, mutta jos harvaan asuttuun Suomeen rakennetaan latauspisteitä 60 kilometrin välein, joudutaan pohtimaan, kuka ne maksaa.
Mykkänen – joka on ajanut sähköautolla jo kahdeksan vuotta – toteaa, että tiheästi liikennöidyillä alueilla vaatimus täytyy jo nyt. Katvepaikoissa valtion pitää kilpailuttaa lataustolpat ja valita se, joka rakentaa pienimmällä tukiosuudella, hän toteaa.
– Se voi olla jossain S-marketin parkkipaikka, jossain ABC, eikä sitä kannata valtion päättää ylhäältä. 60 kilometrin väli on sinänsä melko lyhyt matka, koska kaikki täyssähköautot kulkevat jo yli tuplasti tuon verran yhdellä latauksella.
Kilpailutusta kannattaa myös Kalli. EU:n ilmastorahoitusta on voitava käyttää latauspisteverkon rakentamiseen erityisesti sinne, minne latausverkkoa ei muuten synny, etenkin, jos verkoston laajentamiseen velvoitetaan, hän sanoo.
– Suomessa ajetaan vielä pitkään polttomoottoriautoilla, ja raskas liikennekin voi tarvita vielä pitkään muuta kuin sähköä käyttövoimakseen. Biokaasu sekä muut erilaiset bio- ja synteettiset polttoaineet on pidettävä mukana keinovalikoimassa, Kalli toteaa.
Lindtman sanoo, että latausverkoston tulisi ensisijaisesti rakentua markkinoiden ehdoilla.
– Latausverkon rakentamista voidaan kuitenkin vauhdittaa myös EU:n elpymisvälineen kautta saatavalla rahoituksella.
Emma Kari arvioi, että Suomi täyttää suurelta osin EU-velvoitteet jo nyt, koska latauspisteitä löytyy riittävän tiheästi lukuunottamatta Pohjois-Suomea. Hän sanoo, että hallitus jatkaa tukeaan latauspisteiden rakentamiseksi ja lisärahaa saadaan EU:n elvytyspaketista.
Adlercreutz uskoo, että latauspisteitä nousee maahan markkinoiden voimalla.
– Jo nyt näyttää siltä, että latauspiste on kilpailuvaltti, joka kannattaa rakentaa yksityisellä rahoituksella.
Räsänen pelkää, että sähköautoilun seurauksena autoilusta tulee ”eliitin etuoikeus”. Hänen mielestään liikenteen nopea sähköistäminen on Suomessa utopiaa. Tavion mielestä tiheää latauspisteverkostoa ei ehkä kannata edes yrittää rakentaa.
– Suomen on pitkien välimatkojen maana syytä suhtautua esitykseen varauksella.