[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”profiili-amv-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text]Anne-Mari Virolainen valittelee valokuvaajalle, että tukka on sekaisin ja naama palanut. Tuore ministeri liioittelee, vaikka totta onkin, että hän on tehnyt koko viikonlopun pihatöitä Sysmässä. Samoissa puuhissa kuluu iso osa hänen vapaapäivistään.
Ensimmäistä kertaa Virolainen kävi Sysmässä toukokuussa 1987, kun ”silloinen poikaystävä” kysyi, haluaisiko hän lähteä istuttamaan kuusentaimia. Mikä voisikaan olla houkuttelevampi tarjous nuorelle naiselle.
Virolainen tarttui tarjoukseen.
– Jätin kansantaloustieteen tentin väliin ja lähdin istuttamaan metsää.
Hän valitsi oikein. Ensinnäkin tentin saattoi suorittaa myöhemminkin. Toiseksi tuolla istutusretkellä hän tutustui ensimmäistä kertaa korvasieniin. Silloin hän ei vielä rohjennut valmistaa näitä myrkyllisiä sieniä, jotka vaativat tarkan esikäsittelyn, mutta nyt sienet ovat hänen intohimonsa.
Matkan kolmas anti oli merkittävin. Poikaystävästä tuli aviopuoliso kaksi vuotta myöhemmin, ja yhteinen matka jatkuu edelleen.
Virolainen valmistui reilussa kolmessa vuodessa kauppatieteiden maisteriksi ja meni töihin Teliaan. Hän siirtyi 2000-luvun taitteessa Soneraan, ja myöhemmin yrityksetkin sulautuivat toisiinsa. Työt markkinoinnin parissa jatkuivat eduskuntavuosiin saakka.
Virolaisen puolisolle avautui 1990-luvun puolivälissä mahdollisuus tehdä tohtorinväitöksen jälkeistä post-doc-tutkimusta Yhdysvalloissa. Kolmilapsinen perhe matkusti kesällä 1996 Baltimoreen Marylandiin. Nuorin lapsista oli syntynyt muutamaa kuukautta aiemmin.
Kun kotiinpaluu läheni, perheen esikoisen Iinan näkö alkoi heiketä. He palasivat Suomeen ja tyttöä tutkittiin. Diagnoosi oli musertava: Iina sairasti parantumatonta LINCL-keskushermostotautia, joka johtaa vääjäämättä kuolemaan.
– Luulin, että minulle tulee sydänkohtaus saman tien. En saanut happea, kaikki tuntui kauhealta, Virolainen muistelee.
Iinan sairaus kesti kahdeksan vuotta. Sinä aikana perhe valmistautui tulevaan.
Pitkät jäähyväiset, Virolainen kuvaa aikaa.
– Ihmismieli on kummallinen, se ottaa aina vastaan sen, mitä sillä hetkellä tulee. Etenevään sairauteen osasi jotenkin valmistautua, kun sen tiesi alusta saakka, että tästä ei ole paluuta.
Virolainen on puhunut tyttärensä kuolemasta paljon, yksityisesti ja julkisesti. Se on helpottanut oloa. Hän on tehnyt työtä vanhempainyhdistyksissä. Hän on istunut tunteja ryhmissä, joissa ihmiset kertovat lastensa parantumattomista sairauksista.
– Siellä oli perheitä, jotka ottivat mielialalääkkeitä. Minä en ajatellut, että hillitsen tunteitani kemiallisesti. Meidän perheemme valinta oli, ettemme käytä lääkkeitä.
Ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren synnytti 19-vuotiaana salaa aviottoman lapsen. Hän lähetti lapsen sijaiskotiin Kööpenhaminaan ja näki tätä vain harvoin. Vasta kun lapsi oli kolmen vanha, Lindgren otti tämän luokseen asumaan.
Tuo kolmen vuoden jakso tuotti Lindgrenille tuskaa. Hän on sanonut, että jos hän ei olisi ollut erossa lapsestaan, hänestä ei olisi tullut kirjailijaa.
Tämä tulee mieleen, kun kuuntelee Anne-Mari Virolaista. Hän lähti politiikkaan sen takia, että hänen tyttärensä sairastui.
– Oli minulla aina ollut vaikuttamisvimma, olinhan nuorkauppakamarissakin, mutta tämä oli viimeinen silaus.
Hänet valittiin Liedon kunnanvaltuustoon vuonna 2005, ja hänestä tuli heti sen puheenjohtaja. Nykyään työ jatkuu varapuheenjohtajana.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”profiili-amv-02″][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text]Keväällä 2007 Anne-Mari Virolainen valmistautui ensimmäisiin eduskuntavaaleihinsa. Kokoomuksella oli eduskunnassa viisi kansanedustajaa Varsinais-Suomen piiristä, ja hän pohti, millä tavalla voisi kiilata tähän joukkoon.
Pahin kilpakumppani näytti olevan samanikäinen Marjukka Karttunen. Virolainen arvioi, että hänen täytyy luoda itselleen toisenlainen profiili kuin Karttusella.
– Ajattelin, että minun pitää profiloitua ammattilaisena, ei liian kovana, mutta olemalla sopivasti ”asiapirkko”.
Virolaisen piti erottautua myös eräästä Petteri Orposta. Onneksi tällä oli nuoremmat lapset kuin Virolaisella. Virolaisen mukaan Orpo kuului luokkaan ”pikkulasten isä”, joten mielikuvat ehdokkaista eivät menneet päällekkäin. Orpo oli myös tehnyt uransa politiikassa, Virolainen yrityselämässä.
Vaalikuvissa Virolainen esiintyi ruskea liituraitapuku yllään ja käytti iskulausetta ”rohkea varsinaissuomalainen”. Tyyli toistui samana kaikessa kampanja-aineistossa.
Tulosta syntyi: Virolainen sai 6 812 ääntä, toiseksi eniten kokoomuslaisista, ja hän nousi eduskuntaan. Orpokin pääsi läpi, mutta Karttunen putosi.
Kokoomus on ollut hallituksessa koko sen ajan, kun Virolainen on istunut eduskunnassa. Hän sanoo tottuneensa siihen, että hallitusohjelmaa pitää puolustaa.
Aina ei ole ollut helppoa. Vuonna 2008 hallitus esitti, että sakon muuntorangaistus poistetaan. Muuntorangaistus tarkoittaa, että jos vaikkapa sarjanäpistelijä ei maksa sakkojaan, hän joutuu vankilaan.
Virolainen ei kannattanut vihreän ministerin ajamaa muuntorangaistuksen poistoa, mutta painoi silti vihreää. Hän katsoi, että hallitusta, jossa oma puolue on mukana, täytyy tukea.
– Tänne ei kukaan tule omilla äänillään, vaan puolueen äänillä.
Virolaisen vieressä istui muuan ensimmäisen kauden edustaja, myös hallituspuolueesta. Tämä kuitenkin äänesti esitystä vastaan.
– Kuulitko raksahduksen, Virolainen kysyi tältä.
– Minkä raksahduksen?
– Poliittinen oksasi katkesi juuri, kun et ymmärtänyt, että täällä tehdään ryhmätyötä.
Eduskunta äänestää sotesta lähiviikkoina, ja ainakin Elina Lepomäki (kok.) harkitsee äänestävänsä esityksiä vastaan. Virolainen sanoo, että kannattaisi hyväksyä ehdotettu malli.
– Ideaalimaailmaa ei ole. Tämä on paras sote, mitä näillä premisseillä tässä maassa saadaan aikaan. Perustuslakivaliokunta on laittanut tiukat reunaehdot.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”profiili-amv-03″][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text]Virolainen aloitti ulkomaankauppaministerinä helmikuun 12. päivänä. Ministerin toimenkuvaan kuuluu runsas matkustaminen. Toukokuun alussa Virolainen vieraili Israelissa, Palestiinassa ja Jordaniassa. Israelissa hän houkutteli pääomasijoittajia investoimaan Suomeen, ja onnistuikin puhumaan yhden seurueen maahamme ulkoministeriön vieraaksi. Helsingissä pormestari Jan Vapaavuori on luvannut isännöidä heitä.
Miehitetyllä palestiinalaisalueella Virolainen vieraili koulussa, jonka toimintaa Suomikin on tukenut kehitysyhteistyövaroistaan. Saattue ajoi Itä-Jerusalemista tarkastuspisteiden läpi miehitetylle Länsirannalle.
Koulunkäynti siellä on kovin toisenlaista kuin Suomessa. Viime vuonna poliisi kävi kyseissä koulussa tarkastuskäynnillä peräti 140 kertaa.
– Israelin sotilaat käyvät joka päivä häiritsemässä lapsia, osoittavat aseella kasvoihin ja tutkivat reppuja.
Virolainen kysyi lapsilta, millaisia unelmia näillä on. Kävi ilmi, että ne ovat samoja kuin meillä. Yksi haluaa olla lääkäri tai opettaja, toinen tanssija tai muotisuunnittelija, kolmas insinööri tai lentäjä.
– Mutta jokainen näistä sanoi, että on välillä pelottavaa. He halusivat, että olisi rauha.
Rauha on kuitenkin kaukana. Tämä kävi selvästi ilmi Itä-Jerusalemissa, jossa Virolainen vieraili YK:n pyörittämässä koulussa.
Koulu sijaitsee ahtaassa kaupunginosassa, jonne poliisi silloin tällöin ampuu kyynelkaasupatruunoita. Kaasu leviää kouluunkin. Lapsia kuljetetaan turvaan koulun taakse sisäpihalle.
– Ongelma ei poistu, ennen kuin Palestiinan ja Israelin hallinnot löytävät ratkaisun, Virolainen sanoo.
Kovin lupaavalta ei juuri nyt näytä. Juuri ennen Virolaisen Israelin-vierailua Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti, että Yhdysvallat vetäytyy Iranin ydinsulkusopimuksesta. Kun Virolainen palasi Suomeen, Israel pommitti Iranin tukikohtia Syyriassa.
Ja samana päivänä kun Nykypäivä haastatteli Virolaista, Yhdysvallat siirsi Israelin-lähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin. Seurasi mielenosoituksia, ja Israelin sotilaat ampuivat 55 palestiinalaista.
Virolaiselta ei riitä ymmärrystä Trumpille, ei Lähi-idän kysymyksissä eikä muutenkaan. Trump on tehnyt suurta vahinkoa vapaakaupalle, jota Virolainen on läpi uransa ajanut.
– Jos Yhdysvallat ajattelee maailmankauppaa kahdenvälisten kauppataseiden kautta, se palaa maailmaan, johon kukaan muu ei halua mennä.
Virolainen huomauttaa, että Eurooppa kulkee toiseen suuntaan. Samaan aikaan, kun Yhdysvallat katkoo vapaakauppasuhteitaan ja valmistelee uusia tuonnin esteitä, EU avaa kaupankäyntiään.
EU:n Etelä-Korea-sopimus tuli voimaan juuri ennen Trumpin kauden alkua, ja hänen kautensa aikana on neuvoteltu valmiiksi sopimukset Vietnamin, Japanin ja Singaporen kanssa. Meksiko-sopimus valmistunee pian, ja neuvottelut etenevät Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa. Australian ja Uuden-Seelannin kanssa päätettiin viikko sitten aloittaa neuvottelut.
– Yhtäkkiä Eurooppaan onkin jono, meidän kanssamme halutaan tehdä kauppaa, Virolainen sanoo.
Tosin onhan eurooppalaisillakin omat murheensa vapaakaupan vastustajien kanssa. Britannia eroaa EU:sta ja tullimuurit uhkaavat kohota saarivaltion ja vanhan mantereen väliin.
Virolainen jaksaa olla optimisti.
– Luulen, että neuvottelut päättyvät tyylikkääseen lopputulokseen, josta kaikki kävelevät voittajina ulos. En tosin tiedä, onko tässä voittajia.
Hän sanoo, että osapuolet päätyvät jonkinlaiseen vapaakauppasopimukseen, koska molemmat haluavat käydä kauppaa keskenään.
EU:n Brexit-neuvottelija Michel Barnier on Virolaisen mielestä onnistunut erinomaisesti. Ainoa epäonnistuminen tuli siinä, kun Barnier antoi neuvottelujen edetä, vaikka Irlannin rajakysymykseen ei löytynyt ratkaisua.
Etukäteenhän Barnier sanoi, että ensin sovitaan eron ehdoista, ja vasta kun ne ovat selvillä, voidaan alkaa pohtia siirtymäkauden sekä EU:n ja Britannian tulevia suhteita. Nyt kuitenkin alustavasti neuvotellaan tulevasta suhteesta, vaikka Irlanti-kysymys on auki.
Virolaisen mukaan suomalaiset yritykset eivät ole erityisen huolissaan Brexitistä.
– Minun viestini on, että varautukaa ja hoitakaa suhteet kuntoon. On tärkeää, että kauppa jatkuu.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]