”On syytä muistaa, että yksikään rikosasia ei päädy tuomioistuimeen eikä etene siellä ilman syyttäjän työpanosta. Syyttäjälaitoksen tiedossa oleva määrärahatilanne johtaa jo lähivuosina siihen, että tuomioistuimiin ei enää saavu totuttua määrää rikosasioita. Tuomarit odottelevat juttuja ylityöllistetyiltä syyttäjiltä, että itsekin pääsisivät töihin”, Matti Nissinen kirjoittaa.
Nissisen mukaan suomalaiset syyttäjät ovat jo nykyisellään täystyöllistettyjä. 350 syyttäjää ratkoo vuosittain noin 85 000 rikosjuttua ja vahvistaa lisäksi yli 200 000 sakkoa.
”Jokainen syyttäjä ratkaisee keskimäärin 240 rikosjuttua vuodessa. Yhdessä asiassa voi olla aineistoa muutamasta liuskasta kymmeniin tuhansiin sivuihin. Mikään ei viittaa siihen, että kokonaistyömäärä olisi vähenemään päin, päinvastoin”, Nissinen päivittelee.
Rikosasioiden käsittelyä on Nissisen mielestä uudistettava, mutta ilman, että se johtaa oikeusturvan heikkenemiseen.
Nissinen onkin huolissaan, mistä syyttäjälaitokselle kaavaillut säästöt hankitaan.
”Syyttäjälaitoksessa säästäminen tarkoittaa väen vähentämistä. Menoistamme 85 prosenttia on palkkoja. Vuokrista ja muista menoista ei pysty kerryttämään sellaisia summia, mitä viime maaliskuinen hallituksen kehyspäätös vuoteen 2018 mennessä edellyttää. Henkilöstövähennykset puolestaan johtavat käsittelyä odottavan rästin kasvuun kaikissa syyttäjänvirastoissa”, Nissinen muistuttaa.
”Rästit johtavat ensin yleiseen asioiden ruuhkautumiseen ja sitten henkilöstön uupumisen kautta lopulta rikosjuttujen hoidon kriisiin.”
Nissisen mukaan Suomen maine kansainvälisen oikeusyhteisön silmissä on vaarassa.
”Maa, jossa on parasta olla joutumatta oikeusjutun osapuoleksi. Se ei tee hyvää kilpailukyvyllemmekään. Menetetty maine ehkä joskus palautuu, oikeusturva ei koskaan.”
Rikosvastuun viivytyksettömällä toteuttamisella pidetään Nissisen mukaan osaltaan yllä yleistä turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta sekä luottamusta viranomaisten toimintaan.