Valtion kasvanut rooli on jäänyt pysyväksi kriisien jälkeenkin, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö, yhteiskuntatieteen tohtori Juho Rahkonen huomauttaa Iltalehden Näkökulma-kirjoituksessaan.
– Kun suomalainen vitsailee vuonna 1957 säädetystä ”tilapäisestä” autoverosta, hän tunnistaa jotain olennaista koronakriisin vaikutuksista: verotusta ja julkisia menoja on helppo hilata ylöspäin, mutta niiden karsiminen on äärettömän vaikeaa, koska jokainen organisaatio, myös valtio, pyrkii aina turvaamaan oman olemassaolonsa. Lisäksi vauraissa, demokraattisissa yhteiskunnissa ihmiset tottuvat tiettyyn palvelutasoon ja alkavat pitää sitä normaalina, Rahkonen arvioi.
Hän ei allekirjoita koronakriisin aikana usein toisteltuja väitteitä siitä, ettei yhteiskunta ole tämän kaiken jälkeen enää entisensä. Juho Rahkonen uskoo päinvastoin, että ”yhteiskunta saattaa olla kriisin jälkeen vielä enemmän entisellään”.
– Viimeistään siinä vaiheessa, kun räjähdysmäisesti kasvanutta valtion velkaa aletaan kuroa kiinni työssäkäyvän keskiluokan ja yrittäjien verotusta kiristämällä, populisteille koittavat Suomessakin taas kissanpäivät, Rahkonen toteaa.
Hän uumoilee henkilöautoilevien sekä tiukkaa valtion taloutta kannattavien kansalaisten kääntävän seuraavissa vaaleissa katseensa entistäkin vahvemmin perussuomalaisten ja kokoomuksen suuntaan.
Vaikka epidemian kanssa painiminen onkin kasvattanut lyhyessä juoksussa vallassa olevien päättäjien suosiota, voi kriisistä tulla heille tutkijan mukaan riski.
– Heidän kasvonsa piirtyvät ihmisten mieliin huonojen aikojen johtajina, ja vähintään tiedostamattomasti heihin henkilöityy se kurjistuminen, jota suuri osa kansasta joutuu kohtaamaan koronaepidemian rajoittamisen vaatimien kymmenien miljardien uhrausten seurauksena.