”Jatkossa meidän on etsittävä rajoja psyykkiselle mukautumiselle. On mietittävä todella, millaista työn pitäisi olla 2010-luvulla”, Itä-Suomen yliopiston tutkija Juhana Venäläinen sanoo Keskisuomalaisen haastattelussa.
Venäläinen on kirjoittanut yhdessä Itä-Suomen yliopiston professorin Eeva Jokisen kanssa kirjan Prekarisaatio ja affekti. Siinä ruoditaan yhteiskunnan ja työelämän muutosta.
Tutkijoiden mukaan prekarisaatio on tilanne, jossa modernien yhteiskuntien keskeiset instituutiot kuten palkkatyö, ydinperhe tai koulu, eivät enää tarjoa elämälle ehdotonta perustaa.
Heidän mukaansa aikaamme leimaa levottomuus ja tulevaisuuden epävarmuus.
”Historia on opettanut, ettei yhteiskunnallinen kehitys käänny taaksepäin. Hyvinvointivaltion oletus palkkatyön kaikille tuomasta varmuudesta ei enää päde”, Juhana Venäläinen toteaa.
Hänen mukaansa epävarmuus ruokkii luottamuksen puutetta. Esimerkiksi tietty koulutus ei enää takaa uraputkea. Lisäksi elämän tauot, kuten vaikkapa nuorten äitien äitiyslomat on esitetty yhteiskunnallisesti sietämättöminä pakoina.
”Naisen pitäisi olla superuraohjus ja arjen tasolla yhä enemmän läsnä”, Venäläinen sanoo.
Hän toteaa rajojen tulevan jossain vaiheessa vastaan, kun ihminen toimii jatkuvasti täysillä. Vaarana on myös raadollinen kilpailu työpaikoilla.
”Ja aina ovesta on tulossa työntekijä, joka nukkuu vähemmän ja tekee enemmän.”