Viron johtavan turvallisuuspoliittisen ajatushautomon Kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen (Rahvusvaheline kaitseuuringute keskus) johtaja Tomas Jermalavičius kirjotitaa Diplomaatiassa, että esimerkiksi valkovenäläisen oppositiotoimittajan Raman Pratasevitšin kaappaaminen kansainvälisen ilmailulainsäädännön vastaisesti Ryanairin Ateena-Vilna-lennolta on seurausta lännen tavasta lykätä ongelmia myöhemmäksi ja unohtaa.
-Valko-Venäjän hallinto oli jo kauan ennen presidentinvaalien törkeän vaalivilpin aiheuttamia joukkolevottomuuksia pahoinpidellyt, vanginnut ja murhannut vastustajiaan niin koti- kuin ulkomaillakin. Länsi on asettanut joskus tiukempia, joskus lievempiä sanktioita, mutta liian kauan Valko-Venäjällä tapahtuvaa on pidetty tavallisena. Valko-Venäjän oligarkit ovat voineet vapaasti käydä kauppaa lännen kanssa rajoituksista ja tähän päivään asti maa on osana EU:n itäistä kumppanuutta ja NATOn rauhankumppanuusohjelmaa, vaikka se on muuttunut yhä enemmän Venäjän sotakoneiston osaksi.
Jermalavičiuksen mukaan lännellä on kanan, tai kuten viroksi sanotaan hauen, muisti.
— Kun Valko-Venäjän diktaattori todella raivostui viime vuoden mielenosoituksista ja lisäsi merkittävästi sortotoimia, asetti länsi ”kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä” ja matkustuskieltoja, jotka olivat kuin symbolinen näpäytys sormille. Ja niin pian kuin televisioruuduista katosivat kuvat diktaattorista pieksämässä ankarasti mielenosoittajia, unohti myös länsi koko jutun. Oppositiojohtaja, vaalitulosten perusteella presidentiksi valittu Svjatlana Tsihanouskaja yritti yhdessä oman väkensä, ja muutamien yksittäisten EU-maiden kuten Liettuan ja Puolan, kanssa jatkaa Valko-Venäjään kohdistuvaa painetta, mutta jäivät yhä enemmän yksin. Lännellä tuntuu olevan kanan muisti. Muistaakohan kukaan enää Aleksei Navalnyi’ta?
Jermalavičiuksen mukaan on täysin selvää, että Valko-Venäjä on tästä silkkihansikkain kohtelusta vain saanut rohkaisua ja vettä myllyynsä. Vaarana on, että yhä enemmän kansainvälinen oikeuden normit jäävät sivuun ja myös muut diktatuurit alkavat samanlaisin tekosyin pakottaa lentokoneita laskeutumaan lentokentilleen ja kaappaamaan niiden matkustajia.
Lännen toiminnan ongelmat
Jermalavičius mainitsee länsimailla olevan kaksi perusongelmaa:
– Ensiksikin lännen paariavaltioiden vastaisten strategian ja taktiikan perusvoimat ovat reagoivia, lineaarisia ja mielikuvituksettomia. Vain harva onnistuu keksimään mitään luovuudessaan yllättävää Minskin-kaltaisten hallintojen suhteen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska reaktiot ovat ennalta arvattavia ja ulottuvat huolen ilmaisusta kohdistettuihin ja rahallisiin sanktioihin, on helppo arvioida niiden hinta etukäteen ja valmistautua niihin.
– Toiseksi lännen toiminnan ennalta arvattavuuden takia paariavaltiot vain harvoin alkavat muuttaa käyttäytymistään lännen vaatimusten mukaiseksi, erityisesti jos heillä on ulkopuolisia tukijoita, kuten Minskillä on Moskova. Jopa Liettuan presidentti, Gitanas Nausėda, joka on tähän mennessä ollut eurooppalaisreaktioiden johdossa, on tunnustanut juuri asetettujen sanktioiden suhteen, että ”Ilmeisesti nämä toimet eivät pysäytä [Aljaksandr] Lukašenkaa”.
Jermalavičiuksen mukaan valkovenäläisia kansalaisaktivisteja tulisi kohdella unionin ja sen jäsenmaiden kansalaisyhteiskunnan kehityksen jatkona. Heille tulisi tarjota samanlaiset työvälineet ja mahdollisuudet kuin yleensä EU-jäsenvaltioiden edustajilla on. Esimerkiksi Liettua on määrännyt Tsihanouskajalle henkivartion. Molemmin puolin Atlantia, EU:n ja Naton tulee tehdä yhteistyötä toisinajattelijoiden turvallisuuden takaamiseksi.
Tutkija kehuu, että Yhdysvaltojen keinot Nord Steam 2-kaasuputkeen rakentamisen estämiseksi olivat ”taitavia”. Harmi vain, että presidentti Joe Bidenin hallinto on päättänyt nyt niistä valtaosin luopua. Sen sijaan, että länsi ”yrittää osallistua paariavaltioiden jazz-improvisoitiin vanhan hyvän simfoniapartituurin mukaan” tulisi tehdä yhteistyötä, löytää poliittista tahtoa ja konsensusta.
– Euroopan Unioni ja Nato pystyvät ja niiden pitäisi tehdä paljon enemmän vapauden ja demokratian eturintamassa taistelevien liittolaisten kestävyyden lisäämiseksi sekä samalla kohdistamaan Minskiin suurempaa taloudellista painetta. Jos vain reagoidaan näihin ”suurtekoihin”, kuten Ryanairin lentokoneen kaappaaminen ja toimitaan kuten aiemmin, ei ole parempia tuloksia odotettavissa. Vastarinta on kaksiteräinen miekka ja esimerkiksi Venezuelan tai myös Valko-Venäjän autoritääristen hallintojen kokemus osoittaa, ettei niiden loppu ole nopea eikä kivuton.