Kun Nato parhaillaan juhlii 70-vuotista taivaltaan, puolustusliiton on turvallisuusasiantuntijan mukaan aika suunnata entistä enemmän huomiota yhä voimakkaammaksi kehittyvään Kiinaan.
– Natoon kohdistuu laaja kirjo haasteita: nouseva ja revansistinen Venäjä, Lähi-idän heikentyvä vakaus, populismin nousu lännessä ja kasvavat kyberuhat – mutta myös suhteellisen uutena tekijänä Kiina, Carnegie Endowment -ajatushautomon Eurooppa-ohjelman johtaja Erik Brattberg toteaa tuoreessa artikkelissaan.
Vaikka useimpiin Kiinan voimistuvaan rooliin liittyviin kysymyksiin voidaan Brattbergin mukaan hakea vastauksia muilla foorumeilla, myös Naton yhteistä tilannekuvaa ja varautumista tarvitaan. Kiinan aktiivisuus Euroopassa on toistaiseksi näyttäytynyt lähinnä taloudellisena toimeliaisuutena, mutta myös poliittisen vaikutusvallan kasvusta on selviä merkkejä. Lisäksi Kiina on vahvistanut fyysistä jalansijaansa Euroopassa ja sen lähialueilla.
– Kiinan valtio-omisteiset tai valtion kontrolloimat yhtiöt esimerkiksi hallitsevat nyt kymmentä prosenttia Euroopan satamakapasiteetista, mikä herättää huolia meriturvallisuudesta ja keskeisten vesiväylien hallinnasta pitkällä aikavälillä, Brattberg sanoo.
Hänen mukaansa ei myöskään voida sulkea pois mahdollisuutta, että kiinalaisessa valvonnassa oleva infrastruktuuri voisi lopulta rajoittaa USA:n asevoimien operaatioita Euroopassa ja vaikeuttaa pyrkimyksiä sotilaallisen liikkuvuuden edistämiseen EU:n alueella.
Nato saattaa jopa vahvistua
Venäjän ja Kiinan tiivistyvän kumppanuuden mahdollisia tulevia vaikutuksia ei ole syytä liioitella, mutta Naton on Brattbergin mukaan varottava joutumasta näiden kahden autoritaarisen valtion yllättämäksi.
– Venäjä ja Kiina ovat jo järjestäneet yhteisiä laivastoharjoituksia Välimerellä, Mustallamerellä ja Itämerellä. Peking on myös lisäämässä toimintaansa arktisilla vesillä. Kiina on pyrkinyt toteuttamaan infrastruktuurihankkeita useilla niistä alueista, joilla Naton ja Venäjän välillä vallitsee jo vastakkainasettelu, hän toteaa.
– Kun Washington suhtautuu yhä määrätietoisemmin pitkän aikavälin strategiseen kilpailuun Pekingin kanssa, se kuitenkin väistämättä heijastuu strategisiin prioriteetteihin. Washingtonin uusi suuntautuminen kohti Intian valtamerta ja Tyyntä valtamerta pakottaa Euroopan kasvattamaan puolustusmenojaan ja ottamaan nykyistä enemmän vastuuta turvallisuudesta omilla lähialueillaan, Brattberg arvioi.
Se, että Yhdysvallat panostaa entistä tarmokkaammin kilpailuun Kiinan kanssa, on kuitenkin hänen mukaansa omiaan vain korostamaan Nato-liittosuhteen arvoa myös Washingtonin näkökulmasta.
– Kiinan nousun muodostaman strategisen haasteen pitäisi teoriassa tuoda Eurooppa ja Pohjois-Amerikka entistä lähemmän toisiaan, jotta ne kykenevät puolustamaan yhteisiä intressejä ja arvoja aiempaa moninapaisemmassa maailmassa, Brattberg sanoo.
Euroopan on hänen mukaansa syytä omaksua entistä strategisempi ote suhtautumisessaan Kiinaan. Natoa hän kehottaa tarkastelemaan Kiinan roolia Pohjois-Atlantilla – mieluiten tiiviissä yhteistyössä EU:n kanssa. Kiinan kasvavan mahdin strategisista ja poliittisista vaikutuksista on hänen mielestään aika keskustella puolustusliiton piirissä vakavasti.
– Se olisi Naton 71. vuodelle hyvä aloitus, Brattberg sanoo.