”Vuonna 2000 voimaantullut perustuslaki määrää, että aloite eduskunnan hajottamisesta täytyy tulla pääministeriltä. Pääministerin tulee esittää presidentille ’perusteltu aloite’ ennenaikaisten eduskuntavaalien toimittamiseksi”, Erkka Railo kirjoittaa Kalevan kolumnissaan.
Railo työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen yhteydessä toimivassa Eduskuntatutkimuksen keskuksessa.
Hänen mukaansa Sanamuodon taustalla ovat kokemukset Urho Kekkosen kaudesta presidenttinä. Jälkeenpäin koettiin, että Kekkosella oli liian hallitseva asema Suomen politiikassa.
”Yksi merkittävä syy hallitsevaan asemaan oli, että presidentillä oli oikeus omasta aloitteestaan hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit. Kyse ei ollut pelkästä muodollisuudesta. Kekkonen hajotti eduskunnan kolme kertaa ja uhkasi tällä mahdollisuudella monesti”, Railo kirjoittaa.
Hänen mukaansa tämä teki puolueista nöyriä.
Mauno Koivisto käynnisti valtaan noustuaan työn presidentin valtaoikeuksien karsimiseksi. Sen myötä presidentti menetti aloiteoikeuden eduskunnan hajottamiseen ja se siirtyi pääministerille. Railon mielestä tähän sisältyy ongelma.
”On vaikea kuvitella tilannetta, jossa pääministeri erottaisi hallituksensa ja ehdottaisi uusien vaalien järjestämistä. Suomessa pääministerin asema on poliittisen uran huipentuma. Kuka luopuisi siitä vapaaehtoisesti”, hän kysyy.
Railon mukaan yhtä epätodennäköiseltä kuulostaa tilanne, jossa pääministeripuolue uskoisi asemansa paranevan uusien vaalien myötä.
”Käytännössä hallitusvastuu aina syö hallituspuolueiden kannatusta. Mikä voisi olla sellainen tilanne, jossa maan jo ennestään johtava puolue arvioisi pääsevänsä parempaan asemaan vaalien kautta”, Railo pohtii.
Hän käyttää esimerkkinä Jyrki Kataisen väistymistä kokoomuksen kärjestä ja pääministerin paikalta keväällä 2014. Tuolloin kokoomuksella ei Railon mukaan olisi ollut mitään järkevää syytä ehdottaa uusia vaaleja. Kataisen seuraaja Alexander Stubb ei olisi Railon mukaan hyötynyt uusista vaaleista mitään.
”Hän olisi vain menettänyt sen vallan, jonka saavuttamiseksi hän oli tehnyt lujasti töitä. On epärealistista olettaa, että henkilö siinä tilanteessa kykenisi katselemaan tilannetta muusta kuin omasta henkilökohtaisesta ja puolueen näkökulmasta käsin”, Railo toteaa.
Hänen mukaansa ”lopputulos ei välttämättä ole Suomen etu”.
”Alexander Stubbin hallitus yritti vielä vuoden verran saada Suomea raiteilleen ja varmasti vilpittömin mielin. Hallituksen epäonnistumisen taustalla olevat rakenteelliset syyt eivät kuitenkaan olleet kadonneet minnekään ja Suomi polki paikoillaan”, Railo arvioi.
Hänen mukaansa presidentin oikeus hajottaa eduskunta perustui aikoinaan ajatukselle, että presidentti on puoluepolitiikan yläpuolinen hahmo, joka voi avata politiikan umpisolmun määräämällä uudet vaalit.
”Oli hyvä ajatus muuttaa perustuslakia suuntaan, jossa presidentillä ei enää ole oikeutta toimia asiassa omatoimisesti. Mentiin kuitenkin liian pitkälle. Perustuslakia tulisi muuttaa siten, että presidentillä on oikeus esittää eduskunnalle sen hajottamista ja uusien vaalien järjestämistä.”