Euroopan politiikassa pitäisi nyt viimeistään hälytyskellojen soida. Viime viikolla julkistetut Espanjan työttömyysluvut saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää.
Tuleeko historia tuomitsemaan nykyisen eurooppalaisen politiikan siitä, että keskityttiin vääriin asioihin silloin, kun ehkä vielä olisi ollut jotain tehtävissä. Nyt riidellään rahasta ja väännetään kättä velkaantuneiden valtioiden budjettien tasapainosta.
Joukkovelkakirjalainojen korkokehitystä tuijotetaan kuin 70-luvulla Yleisradion uutisia. Kaikkien aika ja mielenkiinto kuluvat takuusummien viilaamiseen, syyllisten roistojen etsintään, toisten kansojen haukkumiseen tai talouskurista kirkumiseen.
Samaan aikaan työttömyys räjähtää käsiin monissa Etelä-Euroopan maissa. Espanjalaisten nuorten 57 prosentin työttömyysaste ei ole mikään vitsi, ja sen seuraukset tulevat olemaan pitkäaikaisia ja vahingollisia kaikille Euroopassa.
Nyt jos koskaan olisi aika herätä. Saksassa asiat ovat vielä hyvin, eikä Suomenkaan tilanne ole vielä mikään kauhean hirveä, mutta tosiasia on, että ympäri Eurooppaa odottaa kymmenien miljoonien työttömien armeija toimintaa.
Ainakin pitäisi nyt ryhtyä rakentamaan yhteisiä eurooppalaisia työmarkkinoita. Työvoiman liikkuvuutta rajojen yli pitäisi edistää kaikin keinoin. Tähän työhön pitäisi valjastaa kaikki: kielikoulutukset, asuntopolitiikat, eri maiden viranomaisten yhteistyö, yhteinen koulutus, asennekasvatus ja paljon muuta.
Tuoreessa The Economist -lehdessä nostetaan esiin kolme syytä nuorisotyöttömyyden kasvuun. Pahimmat riesat ovat lehden mukaan heikko talouskasvu, jäykät työmarkkinat sekä nuorten taitojen huono yhteensopivuus yritysten tarpeiden kanssa.
Työttömyyden kasvu Euroopassa on viime vuosina ollut aika pitkälti talouskriisin jälkeisen kituliaan talouskasvun satoa, mutta syitä voi olla syvemmälläkin. Kun ympärilleen vähän katselee, niin huomaa, kuinka nopeasti tietokoneet, tietoverkot ja muut digivempeleet muuttavat maailmaa ja varsinkin työelämää.
Työskentelin itse jonkin aikaa 80-luvulla mainosalalla. Tietotekniikka oli vielä alkutekijöissään, eikä sen soveltaminen ollut kovinkaan kummoista. Juttuja naputeltiin elektronisilla kirjoituskoneilla, joissa oli yhden rivin muisti.
Toimistolla kyhäiltiin mainosleiskoja kasaan saksien ja liimapurkkien kanssa. Lähetit säntäilivät ympäri kaupunkia sinikopioiden kanssa, reprotalot höyrysivät täysillä ja kirjapainojen faktorit mutustelivat kahvin kanssa pullaa. Lankapuhelin pirisi pöydällä, ja faksi oli todella kova sana.
Siitä maailmasta ei ole enää mitään jäljellä. Kokonaiset ammattikunnat katosivat sen mukana.