Kuntien työnantajakeskusjärjestö Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ennustaa tiistaina alkavista kunta-alan työmarkkinaneuvotteluista vaikeita. Hän toivoo osapuolilta ”malttia ja realismia”.
– Kunta-alan neuvottelut eivät koskaan ole olleet helppoja. Nyt toimintaympäristössä on kuitenkin poikkeuksellisia haasteita, Jalonen toteaa Verkkouutisille.
Teknologiateollisuuden neuvottelut päättyivät viime viikonloppuna sopimukseen 3,3 prosentin palkankorotuksista kahden vuoden aikana. Myös kilpailukykysopimuksessa sovituista työajan pidennyksistä luovuttiin. Muun muassa Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super sekä sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ovat ilmoittaneet haluavansa 1,8 prosenttiyksikön korotuksen teknologiateollisuuden palkankorotusten päälle.
Markku Jalosen mukaan vaatimukset ovat ylimitoitettuja. Hän muistuttaa, että vastaavia korotuksia ovat esittäneet Tehyn ja Superin lisäksi kaikki muutkin kunta-alan ammattiliitot. Hänen mukaansa teknologiateollisuuden sopimusta vastaavissa korotuksissa olisi kyse olisi 700 miljoonan euron lisästä kunta-alan palkkasummaan.
– Tämä yhtälö on mahdoton. Sellaisia rahoja ei kerta kaikkiaan löydy, joita julkisuudessa olleissa vaatimuksissa on esitetty, Jalonen toteaa.
– Kunta-alan korotukset tulisi asettaa kuntien palkanmaksukyvyn mukaan, ja se on tällä hetkellä hyvin matala johtuen kuntatalouden harvinaisen huonosta tilanteesta, hän summaa.
Julkisuudessa on Jalosen mukaan jäänyt myös vähälle huomiolle, että kuntatyönantajien eläkemaksu on Kevan päätöksellä neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin yksityisten työnantajien.
Kilpailukykysopimuksen työajan pidennyksistä luopuminen ei sekään sovi Kuntatyönantajille.
– Kiky-tunteja ei sovittu määräaikaisiksi vaan kyse on pysyvästä pidennyksestä. Teknologiateollisuuden ratkaisu on poikkeus, jota ei voida soveltaa kunta-alalla, Markku Jalonen toteaa.
Poikkeuksellinen tilanne
Markku Jalonen nostaa hoiva-alan esimerkiksi vaatimusten kustannustasosta. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hoitohenkilöstölle on vaadittu 1,8 prosentin vuotuista palkankorotusta kymmenen vuoden ajalle. Kuntatyönantajien laskelman mukaan se merkitsisi 8 miljardin euron lisärahoitustarvetta.
– Vaatimukset ovat aivan hurjia. Ja tässä on vasta sosiaali- ja terveydenhuolto. Yleensä muut vaativat samoja. Eihän mikään kestä tämän tason korotuksia, Jalonen toteaa.
Hän huomauttaa, että vaadittu korotus merkitsisi liki yhden prosenttiyksikön korotusta kuntien tuloverotukseen. Jos samat korotukset annettaisiin kaikille aloille, puhuttaisiin yli kahdesta prosenttiyksiköstä.
Kuntaliiton mukaan peräti 53 kuntaa on jo päättänyt nostaa veroprosenttiaan tänä vuonna. Korotukset koskevat noin 1,1 miljoonaa kuntalaista. Viimeksi kunnallisveron korotus koski näin suurta joukkoa kuntalaisia vuonna 2014. Kriisikuntakriteeristön raja-arvo ylittyy 196 kunnassa, missä veroprosentti on ensi vuonna 21,00 tai enemmän.
Markku Jalonen muistuttaa, että kunnille on tulossa vanhuspalvelujen 0,7:n henkilöstömitoituksen sekä hoivatakuun myötä lisää lakisääteisiä tehtäviä. Ne kasvattavat historiallisen pahassa tilassa olevan kuntatalouden menoja entisestään.
– Sinänsä hyviä asioita, mutta niihin pitäisi olla rahoitus olemassa ja henkilökuntaa saatavilla. Kuntatalouden lakisääteisten menojen ja kuntien tulojen välillä on merkittävä kuilu. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jo viime vuonna oli noin 70 kunta-alan yksikössä yt-neuvottelut, Jalonen toteaa.
Hallitusohjelman kirjausten mukaan kuntiin tulee palkata vähintään 6[nbsp]700 ammattihenkilöä lisää. Heistä liki puolet on hoitajia. Kuntantyönantajien laskelman mukaan tämä merkitsee yli 400 miljoonan euron lisäystä työvoimakustannuksiin. Hallitusohjelmassa menoihin on varattu vain 240 miljoonaa euroa. Kuntatyönantajien laskelmien mukaan hallitusohjelma lisää kuntien pysyviä kustannuksia vielä 251 miljoonalla eurolla ja kertaluontoisia kustannuksia 103 miljoonalla eurolla.