Yleisradion ulkomaantoimittaja Mika Hentunen on työskennellyt kymmenen vuotta Yhdysvaltain kirjeenvaihtajana. Kirjassaan Hentunen käsittelee Donald Trumpin presidenttikautta ja sen jälkeistä aikaa.
Yhdysvallat on aina poikennut demografiselta kehitykseltään muista maailman johtavista teollisuusmaista. Se on vetänyt puoleensa siirtolaisia taloudellisten mahdollisuuksiensa takia.
Trump pyrki aktiivisesti hankaloittamaan niin laillisesti kuin laittomasti maahan pyrkivien siirtolaisten tuloa. Viisumien, pysyvien oleskelulupien ja kansalaisuuden saaminen vaikeutui huomattavasti, mutta Yhdysvallat pysyi laillisen siirtolaisuuden ykköskohteena. Jonot ja odotusajat ovat pidentyneet, mutta Yhdysvaltain vetovoima on säilynyt.
Trump ehdotti myös lainmuutosta, jonka mukaan Yhdysvalloissa syntyville siirtolaisten lapsille ei enää myönnettäisi automaattisesti kansalaisuutta. Presidentti yritti saada myös siirtolaislakiin muutosta, joka olisi suosinut koulutettuja ja kielitaitoisia maahantulijoita. Kongressi torppasi kaikki nämä hankkeet.
Voimakkaimmat toimet kohdistuivat Yhdysvaltain eteläisiin naapureihin. Trump halusi rakentaa muurin Meksikon rajalle. Kukaan ei tunnu tietävän, kuinka paljon kokonaan uutta muuria lopulta rakennettiin.
Uusi presidentti Joe Biden lopetti ensi töikseen muurin rakennushankkeet ja lupasi helpottaa siirtolaisten maahanpääsyä. Hän nosti Yhdysvaltain pakolaiskiintiön presidentin asetuksella 15[nbsp]000:sta 125[nbsp]000:een turvapaikanhakijaan vuodessa.
Bidenin liberaalimpi politiikka tarkoittanee sitä, että Yhdysvallat pysyy siirtolaisten suosikkimaana. Hentunen arvioi, että suurin piirtein viidennes kaikista maailman laillisesti siirtolaiseksi lähteneistä ihmisistä asuu Yhdysvalloissa. Kyse on noin 45 miljoonasta ihmisestä.
Jos heidän maassa syntyneet lapsensa lasketaan mukaan, siirtolaisia oli vuoden 2017 laskennassa 86,4 miljoonaa eli 27 prosenttia Yhdysvaltain koko väestöstä. Noin puolet heistä oli latinoja. Lisäksi maassa on toistakymmentä miljoonaa ihmistä, joilla ei ole oleskelulupaa.
Kallis kauppasota
Trump kävi rajua kauppasotaa Kiinan kanssa. Se jäi vuoden 2020 aikana koronapandemian varjoon, mutta Yhdysvallat asetti kiinalaistuotteille rankaisutulleja yhteensä 370 miljardin dollarin edestä ja myönsi aina uusia tukiaisia kauppasodasta kärsiville omille teollisuudenaloille.
Hyvä esimerkki on soija, joka on yksi maailman tärkeimmistä ruoka-aineista. Yhdysvaltain soijabisneksen kokonaisarvo on kymmeniä miljardeja dollareita.
Kiina ostaa ulkomailta 60 prosenttia kaikesta kuluttamastaan soijasta, ennen kauppasotaa suurimman osan Yhdysvalloista. Kauppasodan kiihtyessä vuonna 2018 Kiina alkoi kuitenkin hankkia soijaa muista Aasian maista, Brasiliasta ja Ukrainasta. Samalla Yhdysvaltain soijan kokonaisvienti putosi kymmeniä prosentteja. Trump myönsi Yhdysvaltain 300[nbsp]000 soijanviljelijälle 15 miljardin dollarin suuruiset tukiaiset.
Omalla kaudellaan Biden on jakanut Trumpin huolen amerikkalaisten työpaikkojen kohtalosta ja Kiinan epäreilusta kauppapolitiikasta. Hentunen arvioi, että Biden pyrkii lähestymään kiinalaisia yhdessä eurooppalaisten kanssa, koska myös Euroopassa suhtautuminen Kiinaan kiristyi koronakriisin aikana.
Puolueet ovat kiinnostuneita latinoista
Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän kannalta tärkeä kysymys on, mitä puolueille lähivuosina tapahtuu. Sekä republikaanien että demokraattien sisällä on voimakas paine uudistumiseen ja sukupolvenvaihdokseen puolueen johdossa. Hentunen katsoo, ettei kummankaan puolueen hajoaminen ole todennäköistä.
Yhdysvaltain pikkupuolueista ei ole suurten haastajiksi vielä pitkään aikaan. Esimerkiksi vihreällä puolueella on vain 300[nbsp]000 jäsentä, kun demokraattien jäsenmäärä on 47 ja republikaanien 55 miljoonaa.
Nykyinen kongressi on edeltäjiään nuorempi ja monikulttuurisempi. Kongressiedustajien keski-ikä laski 59 vuoteen. Yhdysvaltain väestön keski-ikä vuonna 2020 oli 38,2 vuotta.
Latinojen suhteellinen osuus edustajista on etnisistä vähemmistöistä pienin. Heitä on koko Yhdysvaltain väestöstä 19 prosenttia, mutta kongressiedustajista vain yhdeksän prosenttia. Tämä on merkittävää, sillä esimerkiksi mustia on nykyisin niin kansasta kuin kongressiedustajista 13 prosenttia.
Tämä selvä epäsuhta selittää, miksi USA:n puolueet ovat nykyisin niin kiinnostuneita latinoista. Taistelu heidän äänistään muuttuu jatkossa yhä tiukemmaksi. Yhdysvalloissa asuvien espanjankielisten enemmistö on demokraattimielisiä, tosin vanhoillisia nukkuvia latinoäänestäjiäkin on paljon. Kongressin latinoista yli 80 prosenttia on demokraatteja.
Puolueuskollisuus kongressissa on kasvanut merkittävästi, sooloilijoita ei enää valtakunnanpolitiikassa juurikaan näe. Vielä 1950-luvulla vain alle 40 prosenttia kongressiedustajista äänesti keskimäärin puolueensa kannan mukaisesti. 2020-luvulle tultaessa puoluekanta määräsi jo yli 70 prosenttia kaikesta äänestyskäyttäytymisestä. Tärkeimpien nimitysten ja lakipakettien äänestyksissä puolueuskollisuus oli 90 prosentissa ja ylikin.
Mika Hentunen: Trumpin perintö. Supervallan kohtalonkysymykset. 349 sivua. Docendo Oy.
JARKKO KEMPPI