Hallitus kannattaa EU:n direktiiviehdotusta ympäristöväittämistä. Ympäristöministeriö kertoo tiedotteessaan, että ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää ympäristömainonnan pelisääntöjä sekä hillitä tuotteiden ja palveluiden viherpesua. Hallitus toimitti tänään eduskunnalle U-kirjeen, jossa se linjaa kantansa komission ehdotukseen.
Direktiiviehdotus ympäristöväittämistä velvoittaa yritykset perustamaan ympäristöväitteensä tieteelliseen näyttöön. Väittämissä on otettava huomioon tuotteen koko elinkaari ja keskeiset ympäristövaikutukset.
Direktiivi velvoittaisi viestimään ympäristöväittämistä mahdollisimman tarkasti ja läpinäkyvästi markkinoinnin yhteydessä. Direktiivillä edistettäisiin myös yritysten välistä tasapuolista kilpailua sisämarkkinoilla, sillä ympäristöön liittyvistä väitteistä on tullut kilpailutekijä.
– Kuluttajat voivat tehdä parempia valintoja tuotteista ja palveluista vain, jos he saavat luotettavaa tietoa niiden ympäristövaikutuksista. Ympäristöväitteiden vertailukelpoisuus ja läpinäkyvyys sisämarkkinoilla on tärkeää myös reilun kilpailun kannalta, ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) sanoo tiedotteessa.
Komission tekemän selvityksen (2020) mukaan EU:n markkinoilla 53 prosenttia erilaisista ympäristöväittämistä on joko epämääräisiä, huonosti perusteltuja tai harhaanjohtavia.
Komission arvion mukaan EU:ssa on noin 232 ympäristömerkkiä, joista komission selvityksen mukaan lähes puolessa on puutteita läpinäkyvyydessä ja valvonnassa. Haastatteluissa eri sidosryhmät pitävät viherpesua ongelmana, ja yleisesti kuluttajien luottamus vihreisiin väitteisiin on heikkoa.
Väittämät tulisi todentaa kolmannella osapuolella, jotta yritys voi esittää niitä tuotteestaan, palvelustaan tai toiminnastaan. Jatkossa vain EU:n laajuiset, hyväksytyt ympäristömerkit olisivat sallittuja ja ympäristömerkintäjärjestelmille olisi vähimmäisvaatimukset.
EU-maiden tulisi nimetä toimivaltainen viranomainen valvomaan direktiivin toimeenpanoa ja ympäristöväittämien käyttöä.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä varmistaa ehdotuksen jatkovalmistelussa, että direktiivin toimet tuottaisivat lisäarvoa, eivätkä aiheuta suhteetonta hallinnollista taakkaa ja kustannuksia yrityksille ja jäsenvaltioille. Tärkeää on lisäksi, että direktiiviehdotuksessa esitetään vähimmäisvaatimukset ympäristömerkintäjärjestelmille.
Ehdotuksen suorasta soveltamisalasta on rajattu pois mikroyritykset, joita Suomessa on suuri osa yrityksistä.