Uuden hallituksen työministeri Arto Satonen (kok.) ei ole yllättynyt ammattiyhdistysliikkeen rajusta ryöpytyksestä liittyen hallitusohjelman työelämäkirjauksiin. Satonen harmittelee sitä, että joistakin asioista on syntynyt julkisuudessa väärä tai harhaanjohtava mielikuva.
– On selvää, että näistä nousee keskustelua, mutta joistakin asioista on ehkä syntynyt toisenlainen kuva, mitä niiden sisältö (hallitusohjelmassa) on, Satonen sanoo Verkkouutisille.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtaman hallituksen työministeriksi tiistaina noussut Satonen nostaa esiin kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen liittyy ensimmäisen sairauspäivän omavastuuseen. Ja toinen vientivetoisen työmarkkinamallin vahvistamiseen.
Satonen korostaa, että vaikka ensimmäinen palkaton sairaslomapäivä on tarkoitus kirjata lakiin, tästä voidaan toimialakohtaisesti poiketa työehtosopimuksissa tai työsopimuksella jatkossakin.
– Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan sitä, että jokainen toimiala miettii erikseen, ottavatko ne tämän käyttöön.
– Tällä pyritään siihen, että menetettyjä työpäiviä olisi vähemmän. On varmasti aloja, joilla tämä olisi hyvä ottaa käyttöön ja sitten on taas aloja, joilla tätä ongelmaa ei ole.
Satonen ei halua lähteä arvioimaan, millä toimialoilla ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomuus olisi etenkin paikallaan. Julkisuudessa hallituksen hanketta on arvosteltu etenkin palkansaajien ja ammattiliittojen suunnalta. Keskustelussa on painunut taka-alalle, että Suomessa valtaosa yrittäjistä on pienyrittäjiä, joille työvoiman puuttuminen voi olla kotalokasta.
Onko pienyrittäjien suunnalta noussut esiin ongelmia, jossa työntekijä on saattanut jättää saapumatta työpaikalle etenkin maanantaisin tai perjantaisin?
– Kyllä sellaisia viestejä on tullut. Ja tilastoistakin näkyy, että lyhyet sairaspoissaolot ovat kasvaneet.
Satosen mukaan idea ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomuuteen on saatu Ruotsista, jossa sen vaikutus lyhytaikaisiin poissaoloihin on ollut ”huomattava”.
Toinen julkisessa keskustelussa syntynyt väärä tai osin harhaanjohtava mielikuva liittyy vientivetoisen työmarkkinamallin vahvistamiseen. Ammattiliitot JHL, OAJ, PAM, Pro ja Teollisuusliitto arvostelivat alkuviikon kannanotossaan kovin sanoin hallituksen hanketta, jossa palkantarkastusten yleistä linjaa ei voisi jatkossa enää ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella.
Ammattiliitot katsoivat kannanotossaan, ettei niiden neuvotteluoikeutta ja sopimusautonomiaa ”voida alistaa poliittisten päättäjien ja eduskunnan tehtäväksi”.
– Hallitusohjelman kirjaus ei tarkoita missään nimessä sitä, etteikö voitaisi tehdä vientisektoria korkeampia sopimuksia, kuten esimerkiksi viimeksi kunta-ala teki. Tällaista esitystä ei vain jatkossa voitaisi tehdä sovittelulautakuntaa käyttäen tai sovittelijan kautta. Siitä on kyse, Satonen korostaa.
Satosen mukaan idea tähänkin hankkeeseen on saatu lähtökohtaisesti Ruotsista, vaikka siellä sen toteutustapa on ollut vähän toinen. Satonen huomauttaa, että vaikka Ruotsissakin on noudatettu pääosin yleistä linjaa, joillakin työvoimapulasta kärsivillä toimialoilla on saatettu tehdä suuremmat korotukset.
Pääministeri (Juha) Sipilän (kesk.) hallituskaudella pyrkimykset uudistaa työmarkkinoita johtivat isoihin yhteenottoihin ay-liikkeen kanssa. Miten uusi hallitus on tähän varautunut?
– Tarkoitus on hyvinkin nopealla aikataululla tavata keskeisiä työmarkkinajärjestöjen edustajia. Totta kai hallitusohjelma on pohjana, mutta ohjelmaan on kirjattu, että valmistelu tehdään kolmikantaisesti näissä työelämäasioissa. Perustetaan kolmikantaisia työryhmiä, jotka tätä valmistelua tekevät ja jos siellä yksimielisesti löydetään yhteinen näkemys, hallitusohjelman kirjauksia voidaan muuttaa. Veto-oikeutta heillä ei ole, mutta jos heiltä löytyy parempi ratkaisu, se voidaan huomioida.
Satonen arvioi, että uudella hallituksella ei olisi tässä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä ajamaan isoja työelämäreformeja:
– Oikeastaan kaikki asiat, mitä me esitämme, ovat jo joko Ruotsissa tai Tanskassa voimassa. Ja jos katsotaan, minkälainen työllisyystilanne ja julkisen talouden tilanne näissä maissa on, se on huomattavatsi parempi kuin Suomessa. Näillä reformeilla haetaan nyt sitä, että suomalainen työelämä saadaan samalle viivalle, mitä se muissa Pohjoismaissa on. Tätä kautta työllisyysaste nousee ja pystymme parantamaan työn tuottavuutta. Ja kun työ tuottavuus nousee, meillä on myös parempi palkanmaksukyky.