Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg uskoo, että maakunta- ja soteuudistus johtaa nykyistä parempaan järjestelmään Suomessa. Hän kiistää myös sosiaalipolitiikan professorin Heikki Hiilamon väitteet soten ”piiloagendasta”. Nerg aloittaa uudessa tehtävässään valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteerinä vuoden 2018 alussa. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös maakunta- ja soteuudistuksen toimeenpano.
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiiklan professori Heikki Hiilamo kritisoi Helsingin Sanomien julkaisemassa laajassa kirjoituksessaan ”Sotesta tuli sekundaa” (10.12) voimakkaasti valmisteilla olevaa maakunta- ja soteuudistusta. Minkälaisia ajatuksia Hiilamon kirjoitus herätti?
– Erilaiset asiantuntijat, tutkijat, sairaanhoitopiirien ihmiset ja monet muut katsovat tätä uudistusta usein omasta näkökulmastaan, jolloin kokonaisuus jää helposti hämärän peittoon. Se, mitä Hiilamo ei minusta tunnistanut, on maakuntien vahva rooli palveluiden järjestäjänä. Kirjoitusta lukiessa tuli sellainen olo, että tätä uudistusta ohjattaisiin jotenkin ulkopuolelta.
Hiilamo väitti kirjoituksessaan, että Suomi on saamassa nykyistä huonomman terveydenhoidon. Mitä vastaat Hiilamolle?
– Hiilamon väitehän perustuu keskeneräiseen valinnanvapauslainsäädäntöön, joka on ollut lausunnolla ja joka on tarkoitus kytkeä osaksi eduskunnassa olevaa muuta (maakunta- ja soteuudistus) lainsäädäntöä. Kipupisteitä on jo tunnistettu ja lausuntokierroksen myötä niitä tulee varmasti vielä lisää. Virkamiesetiikkaani ja ymmärrykseeni ei millään mahdu, että poliittiset päättäjät sallisivat sellaisen uudistuksen mennä läpi, joka veisi nykyistä huonompaan suuntaan.
Hiilamon mukaan ”sotea ei turhaan kutsuta Suomen heikoimmin suunnitelluksi uudistukseksi.” Miten arvioisit tätä?
– Olen ollut nykyisen tehtävänikin puolesta (sisäministeriön kansliapäällikkönä) aika vahvasti maakunta- ja soteuudistuksen valmistelussa mukana liittyen maakuntien valmiuteen ja varautumiseen. Olen nähnyt valmistelutyötä ja resursointia ministeriöiden, maakuntien ja erilaisten muutosorganisaatioiden välillä. En allekirjoita Hiilamon väitettä, etteikö valmistelutyötä olisi otettu tosissaan ja etteikö tässä yhteydessä olisi tehty todella mittavia vaikutusten arviointeja ja selvityksiä.
– Kun kyseessä on näin iso uudistus, onko kokonaisuus ollut virkakunnalla koordinoidusti käsissään, se on ehkä asia, jota on hyvä miettiä. Valmistelutyötä on tehty liian palasina.
Miten hallitusten vaihtuminen on vaikuttanut valmistelutyöhön?
– Kun hallitukset vaihtuvat, toki tulee uusia painotuksia, mutta ehkä isompi muutostekijä on ollut toimintaympäristössä. Digitalisaatio on tuonut sosiaali- ja terveydenhuoltoon uusia mahdollisuuksia ja haasteita, joita julkisella puolella ei ole tarpeeksi ymmärretty. Yksityinen sektori on tässä selvästi edellä. Vaikeuskerroin tulee siitä, miten voimme saada julkisen ja yksityisen sektorin pysymään tässä niin sanotusti samalla viivalla.
Hiilamo väittää kirjoituksessaan, että sote-uudistuksen ”piiloagendana” olisi sote-yritysten etujen ajaminen eikä tavoitteena olisikaan kustannusten hillintä eikä terveyserojen kaventaminen. Mitä sanot tähän?
– Jo nykyisessä tehtävässänikin asioita nähneenä en voi ymmärtää, että hallituksella tai virkakunnalla olisi tässä joku piiloagenda. Vastaavanlainen väite oli, kun sanottiin, että Maahanmuuttovirastolle olisi annettu ohjeet siitä, kuinka paljon kielteisiä turvapaikkapäätöksiä pitäisi antaa. Tässäkin väitettiin olevan joku piiloagenda. En voi allekirjoittaa tällaista.
– Ja jos ajatellaan tätä kustannuskysymystä, uudistuksen vetovastuussahan ovat sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö, joka vahtii varmasti koko ajan sitä, että uudistuksessa löydetään tapoja tuottaa palvelut nykyistä kustannustehokkaammin digitalisaatiota hyödyntäen. Tällainen väite soten piiloagendasta on minulle täysin absurdi. Se, etteikö uudistuksessa haettaisi kustannusten hillintää ja yhdenvertaisia palveluita, en tunnista.
Maakunta- ja soteuudistuksen miljardien kustannussäästöjä on epäilty. Miltä tilanne näyttää?
– Kun olen ollut monissa muutosprosesseissa mukana, tiedän, että osa säästöistä tulee pitkällä aikajänteellä siitä, että organisaatioita vähennetään ja hallintokuluja tulee tätä kautta vähemmän. Pitkällä tähtäimellä on ihan selvää, että kun 400 organisaatiota (joukossa sairaanhoitopiirit, elyt, avit, te-keskukset ja monet muut) muuttuvat 18 järjestäjätahoksi, siitä tulee säästöjä.En usko, että tällä saadaan kuitenkaan miljardiluokan säästöjä. Ne syntyvät toimintatapojen muutoksen, digitalisoinnin ja teknologian hyödyntämisen kautta.
Ovatko maakuntauudistus ja sote-uudistuksen valinnanvapaus käytännössä yhteen sovitettavissa? Voidaanko tästä saada toimiva kokonaisuus?
– Tästä on mahdollista saada toimiva kokonaisuus, kunhan lainsäädäntö saadaan sellaiseksi, että se mahdollistaa hyvän toimeenpanon. Tässä on ymmärrettävä kuitenkin se, että koska kyse on isosta kokonaisuudesta, se tulee pakosti vaiheistumaan. Ensin on saatava maakuntien järjestämisvastuut kuntoon ja siinä samalla viedään pilotoiden tätä valinnanvapautta mukana.
– Osa sote-asiantuntijoista on sanonut, että nämä kaksi (maakuntauudistus ja soten valinnanvapaus) olisi pitänyt pitää erillään tai tehdä ensin jompikumpi. Minusta tämä nykyinen malli on isompi mahdollisuus, mutta haasteena on tietysti, miten sen toimeenpano saadaan pidettyä yksissä käsissä.
Lue myös: Päivi Nerg: Sote-uudistus ei uhkaa kriisi- ja poikkeusolojen valmiutta