Politiikka nähdään usein tuottavana tai rakentavana toimintana. Poliitikot perustelevatkin usein toimiaan ”paremman maailman rakentamisella”. Valtiotieteiden maisterin Katarina Sjöblomin väitöstutkimus haastaa kyseisen näkemyksen.
Sjöblomin väitöskirja käsittelee poliittisen toiminnan luonnetta. Tutkimusta motivoi läntisen politiikan kriisiytyminen.
– Elämme poliittisesti kuohuttavaa aikaa. Ukrainan sota, faktaperustan hapertuminen, jatkuva huoli taloudesta – kaikki nämä herättävät väistämättä kysymyksen politiikan merkityksestä, toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Olen pyrkinyt selventämään tätä kriisiä tutkimalla poliittisen toiminnan luonnetta, Sjöblom tiivistää tiedotteessa.
Väitöskirjassa käsitellään poliittisen toiminnan vakiintuneita ymmärtämistapoja paneutumalla italialaisfilosofi Giorgio Agambenin (1942–) ajatteluun. Sjöblom käsittelee Hannah Arendtin (1906–1975) ja Alexandre Kojèven (1902–1968) poliittista ajattelua Agambenin käsitteiden valossa.
Politiikka oli Arendtille puhdasta toimintaa ja vapauden kokemusta itsessään. Kojève puolestaan on tunnettu historian lopun teesistään, joka vaikuttaa edelleen läntisessä ajattelussa. Kojève ajatteli, että liberaali eurooppalainen järjestys on eräänlainen historian huipentuma, lopullinen ja paras järjestys.
Yksi tutkimuksen väitteistä on, että lopputulosten tuottamisen ja parempien maailmojen rakentamisen politiikassa tulisi aina ottaa huomioon tämän käsityksen itsensä rajat. Kaikki rakentaminen loppuu tai yksinkertaisesti keskeytyy jonkin muun tullessa tilalle. Vankka käsitys liberaalista demokratiasta rakennettuna maailmana voi tehdä sokeaksi täysin toisenlaisten järjestysten rakentamiselle.
Sjöblom käyttää esimerkkinä lännen viime vuosikymmenten reagoimista Venäjän autoritääriseen kehitykseen.
– Ukrainan sota havahdutti länsimaat siihen, kuinka vaarallisesti ne olivat tuudittautuneet liberaalin demokratian voittokulkuun. On ajateltu, että liberaali maailma rakennettiin jo, historia saatettiin loppuun ja muut tulevat kyllä perässä, vaikka sitten viiveellä, Sjöblom toteaa.
– Lännen pitkäaikainen kyvyttömyys arvioida Vladimir Putinin hallinnon todellista vaaraa selittyy siis osittain taustalla olevan politiikkakäsityksen kautta, ei vain naivismilla tai taloudellisella ahneudella kuten usein esitetään, hän lisää.