Kokoomuksen ja SDP:n kannatuslukemat liikkuvat niin lähellä toisiaan, että punamultahallitus on noussut selkeäksi vaihtoehdoksi seuraavaa hallitusta muodostettaessa.
Keskustan johdosta on vältelty ottamasta minkäänlaista kantaa hallituskoalitioihin. Puolueen kenttäväki näyttäisi kuitenkin lämpenevän punamullalle. SDP on selkeästi se puolue, jonka puoluevaltuutetut mieluiten näkisivät keskustan rinnalla tulevassa hallituksessa, selviää Suomenmaa-lehden puoluevaltuutetuille lähettämästä kyselystä.
Perussuomalaisiinkin luotetaan kokoomusta enemmän. Noin puolet kyselyyn vastanneista valtuutetuista haluaisi perussuomalaiset hallitukseen, kun taas kokoomuksen ottaisi vain neljännes.
Myös piirijohtajista eniten kannatusta saa ensisijaisesti keskustan ja SDP:n pohjalle rakentuva yhteistyö, selviää Lännen Median kyselystä. Kukaan piirijohtajista ei suoraan myöntänyt toivovansa nimenomaan kokoomusta hallituskumppaniksi.
– Kyllä se yleinen kanta varmaan on, että kaikki esillä olleet hallitusvaihtoehdot ovat tasavertaisia ja kaikki riippuu siitä, mikä on vaalitulos, sanoo kansanedustaja Seppo Kääriäinen, joka mielletään niin sanotuksi punamultamieheksi.
Kääriäinen toppuuttelee niin ikään tekemästä isoja johtopäätöksiä kenttäkyselyistä:
– Ne ovat senhetkisiä mielialakartoituksia. Se, että kokoomus on ottanut keskustan päävastustajakseen ja hyökkää Sipilää vastaan, on saattanut ehkä heijastua näihin puoluevaltuutettujen ja piirijohtajien kannanottoihin.
Kokoomuksessa nähdään toisin
Kokoomuksessa taas nähdään, että kyse on muustakin kuin kentän senhetkisistä tunnelmista.
– Näyttää siltä, että väkevät voimat keskustassa ja demareissa haluavat tähän maahan punamultahallitusta. Se ei kykene kuitenkaan tekemään sellaisia uudistuksia, joita Suomen tilanne vaatisi, kansanedustaja Ben Zyskowicz sanoo.
Kokoomuksessa on kummasteltu myös MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan pohdintoja, joiden mukaan elämä porvarihallituksen kanssa olisi näennäisesti helpompaa, mutta punamulta saisi ehkä enemmän aikaan.
Zyskowiczin mukaan punamultahallituksen uhka on tällä hetkellä todellinen:
– Jos kokoomus joutuu kilpailemaan demareiden kanssa kakkossijasta ja näiden välinen ero on pieni, silloin seurauksena on mitä todennäköisimmin punamultahallitus. Niiden, jotka haluavat nähdä tässä maassa porvarihallituksen, tätä vaihtoehtoa voi edistää vain äänestämällä kokoomusta.
Zyskowiczilla on myös analyysi siitä, miksi keskustan piirissä demariyhteistyö kiehtoo. Kyse on edessä olevista isoista uudistuksista ja säästöistä, joihin tulevan hallituksen on välttämätöntä tarttua:
– Kokoomus vaatisi vahvemmin näitä uudistuksia ja keskustassa koetaan, että se tekisi puolueen olon tukalammaksi verrattuna punamultahallitukseen.
Zyskowiczin mielestä paras hallituskoalitio muodostuisi keskustan ja kokoomuksen varaan rakentuvalle yhteistyölle. Kolmantena siinä voisi olla joko perussuomalaiset tai vaihtoehtoisesti pienempiä porvarillisia puolueita.
Keskusta, kokoomus ja SDP?
Seppo Kääriäisen mielestä työllisyys ja talous ovat seuraavan hallituksen ylivoimaisesti isoimpia haasteita. Kääriäisen mukaan niin SDP:llä kuin kokoomuksellakin on kuitenkin ”näkemystä ja tahtoa talouden pelastamiseen”.
Kääriäisen mukaan kokoomuksen kanssa voitaisiin sopia ehkä ”ravakammasta” yrittäjyysohjelmasta, kun taas SDP:n kanssa alueellisten kysymysten, vähäosaisten asioiden ja työllisyyskysymysten hoitaminen voisi olla helpompaa.
SDP:n kansanedustajan Mikael Jungnerin mukaan vahvoja punamultasympatioita on aistittavissa keskustan tapaan SDP:nkin kentällä.
– Kyllä SDP:ssä punamulta olisi varmasti suositumpi, mutta henkilökohtaisesti pitäisin parhaana keskustan, kokoomuksen ja SDP:n hallitusta ihan sen takia, että ajat ovat niin vaikeat ja nyt pitäisi saada kaikki parhaat voimat liikkeelle, Jungner sanoo.
Sinipunamiehenä tunnettu Jungner myöntää olevansa keskustan, kokoomuksen ja SDP:n yhteishallitusta kannattavana varsin yksin oman puolueensa SDP:n sisällä.
– En henkilökohtaisesti luota perussuomalaisten päätöksentekokykyyn. Seuraavan hallituksen onnistuminen tullaan mittamaan sen kyvyssä tehdä päätöksiä. Itse uskoisin, että tällaisella keskustan, kokoomuksen ja SDP:n koalitiolla se päätöksentekokyky olisi paras mahdollinen.
Keskustan listoilta eduskuntaan pyrkivä Matti Vanhanen on Kääriäisen tapaan vaitonainen suosikkikoalitioistaan. Hänestä tulevilla hallituspuolueilla pitää olla kuitenkin selkeä yhteisymmärrys yhdestä asiasta: miten suomalainen kilpailukyky palautetaan.
– Kaikki muu on tämän rinnalla näpräämistä, Vanhanen näkee.
Eikö tämä kuulosta vähän porvarihallitukselta?
– Se ei ole minun tehtävä näyttää tätä väriä. Se on meillä Juha Sipilä, joka saa lausua tästä käsityksensä.
Onko etukäteispuntaroinnissa järkeä?
Keskustakonkari Seppo Kääriäisen mielestä hallituskoalitioiden etukäteispuntaroinnissa ei ole mitään järkeä.
– Se on vaalien merkityksen etukäteisnakertamista, eikä siihen pidä sortua kenenkään. Suomen uusi, poliittinen todellisuus lävähtää tv-ruutuihin yhdeksästoista huhtikuuta, hän muistuttaa.
Ben Zyskowicz on eri linjoilla:
– Se on ihan selvä, että viime kädessä vaalitulos ratkaisee, mutta äänestäjän kannalta on hyvä, että puolueiden alustavia ajatuksia hallituskokoonpanoista on tiedossa.
Avoimuutta peräänkuuluttaa myös Mikael Jungner:
– Minusta on hyvä, että näistä hallitusvaihtoehdoista puhutaan jo ennen vaaleja, vaikka perinteisestihän niistä ei ole puhuttu ja moni on sitä mieltä, ettei niistä saisikaan puhua.
Jungner viittaa niin ikään äänestäjän kuluttajansuojaan ja korostaa myös hallituksen merkitystä:
– Se on oikeastaan koko eduskuntavaalien tärkein lopputulos Suomen kannalta, mikä on se tuleva hallitus.
Vanhanen: ”En ollut kaikkeen tyytyväinen”
Hallituksia muodostamassa ollut Matti Vanhanen taas muistuttaa, ettei koalitioiden muodostamisessa ole oikein vakiintunutta käytäntöä. Kyse on paljolti hallituksenmuodostajan henkilökohtaisesta arviosta, jopa intuitiosta:
– Hallituksenmuodostajalla on kaikkein eniten vaikutusvaltaa. Oma puolue sitten vain sopeutuu ratkaisuun huolimatta siitä, mitä piirijohtajat ovat edellisinä kuukausina asiasta olleet mieltä.
Vanhanen muistuttaa, että viimeisen 20 vuoden ajan on kokemuksia sekä ykkösen ja kakkosen yhteistyöstä, että kolmosen nostamisesta ohi kakkosen.
– Kun vaaleissa 2007 kokoomus nousi kakkoseksi, ei ollut mitenkään itsestään selvää, että hylkäisin edellisen hallituskumppanin SDP:n, jonka kanssa oli saatu aika hyviä tuloksia aikaan, Vanhanen kertoo.
Kokoomuksen hyvä vaalitulos avitti tuolloin päätöstä porvarihallituksesta, mutta taustalla oli muutakin:
– Vaikka edellisen kauden hallitusyhteistyöstä oli tullut tuloksia, en ollut kaikkeen tyytyväinen siinä yhteistyössä.
Enempää Vanhanen ei tässä innostu punamultayhteistyön ongelmista avautumaan.