Opetushallituksen syksyllä julkaisema raportti maalaa karun kuvan kyläkoulujen kohtalosta, jos sellaisia vielä jossain on. Jyrkimmän arvion mukaan peruskoulujen määrä lähes puolittuu Suomessa vuoteen 2040 mennessä.
Paraikaa äitiyslomalla oleva opetusministeri Li Andersson (vas.) aiheutti vuosi sitten pienoisen kohun pohtimalla Iltalehdessä, ettei jokaisessa kunnassa ole jatkossa välttämättä omaa peruskoulua. Väestöennusteiden valossa tämä vaikuttaa realismilta, vaikka tuoreimpien tietojen mukaan syntyvyys onkin kääntynyt hienoiseen nousuun.
Kysymykseen, onko kouluverkon ajautuminen tällaiseen tilanteeseen hyväksyttävissä, paraikaa opetusministerinä toimiva Jussi Saramo (vas.) vastaa näin:
– Näkisin, että tämä liittyy ehkä enemmän muun yhteiskunnan kehitykseen. Kouluja väkisin auki pitämällä lapset eivät lisäänny, eli jos ei ole lapsia, ei voi olla koulujakaan.
Saramo on istunut aiemmin myös kaupunginvaltuustossa Porvoossa, jonka saaristo- ja maaseutumaisilla alueilla kouluja on päädytty yhdistämään ja koulujen kokoja kasvattamaan. Ratkaisut ovat olleet hänestä lastenkin edun mukaisia. Toisaalta kouluja on lakkautettu myös isoissa kasvukeskuksissa, kuten Vantaalla, jossa Saramo paraikaa toimii valtuutettuna.
– Tässä on ikään kuin kaksi ilmiötä. Väkisin ei kouluja voi pitää pystyssä ilman lapsia, mutta jos kasvukeskuksissa siirrytään aina vain isompiin kouluihin, ei se ole minusta perusteltua.
Opetushallituksen raportin mukaan tutkimukset eivät tue käsitystä, että koulun koko sinänsä vaikuttaisi oppimistuloksiin tai oppilaiden hyvinvointiin, vaan kyse on enemmän koulun toimintakulttuurista.
[rev_slider slidertitle=”saramo-koulut-02″ alias=”saramo-koulut-02″]
Kouluja yhdistettävä – olennaista ei kuntarajat
Kun Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n paneelissa (30.1) kysyttiin puoluejohtajilta, pitäisikö kuntia yhdistää, koska oppilaiden määrä vähenee, Saramo nosti punaisen lapun. Hän näkee, etteivät kuntarajat ole tässä se olennainen kysymys.
– En näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että jatkossa kouluja yhdistetään. Tapahtuuko tämä sitten kuntaliitosten kautta tai kuntien välisellä yhteistyöllä, minulle se on periaatteessa samantekevää.
Perusopetuksen järjestäminen on kunnan velvollisuus, mutta yhteistyötä tehdään jo nyt. Esimerkiksi Uudellamaalla on kuntia, joissa ei ole ruotsinkielistä yläkoulua, jolloin osalle oppilaista osoitetaan paikat kuntarajojen yli.
Perusopetuslain mukaan oppilaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään kaksi ja puoli tuntia, 13 vuotta täyttäneillä enintään kolme tuntia. Tämä asettaa käytännössä raamit kouluverkon harventamiseen.
Saramo ei kannata sitä, että syrjäseuduilla siirryttäisiin tulevaisuudessa laajalti tai edes yhtenä päivänä viikossa etäopetukseen. Hän näkee, että opetuksen laatu kärsisi ja muistuttaa, että epäopetuksen haitoista on tuoretta tutkimustietoa koronakeväältä. Toki vaikkapa harvinaisten kielten osalta etäopetus on jo tänä päivänä positiivinen mahdollisuus monelle syrjäseudulla asuvalle oppilaalle.
– Totta kai tällaisia ratkaisuja pitää voida tulevaisuudessakin käyttää.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) väläytti OAJ:n paneelissa sitovampia ryhmäkokoja myös peruskoulun luokkiin, kuten tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa on. Saramolta tulee tähän tukea:
– Me olemme vasemmistoliitossa esittäneet, että alaluokilla maksimiryhmäkoko olisi 18 ja ylemmillä 20 oppilasta.
Opetusministerinä Saramo korostaa, ettei perusopetuksen ryhmäko’oista ole kuitenkaan hallitusohjelmassa linjauksia. Kyseessä olisi käytännössä niin iso reformi, ettei sitä olla ainakaan tällä vaalikaudella toteuttamassa.
Miksi lisätä sääntelyä – entä mistä rahat?
Mutta miksi lisätä sääntelyä ja kustannuksia tilanteessa, jossa ongelmana on jatkossa pikemminkin se, että oppilaita on liian vähän?
Saramo toteaa itsekin, että keskimääräinen ryhmäkoko luokissa on jo tällä hetkellä alle 20:n. Luvut ilmenevät myös Opetushallituksen raportista.
Saramo on huolissaan kuitenkin tilanteen kehityksestä isoissa kasvukeskuksissa:
– Liian pieni luokka voi olla ongelma, mutta liian iso luokka on varmasti ongelma.
Jos perusopetukseen säädettäisiin maksimiryhmäkoot, mitkä olisivat kustannukset? Onko tästä vasemmistoliitolla laskelmia? Tieto kiinnostaa, koska perusopetuksen kustannukset muodostavat ylipäänsä suurimman osan koulutuksen kokonaismenoista.
Saramolla ei ole suoraan heittää tähän lukua tai arviota:
– Se, mitä tämä käytännössä maksaisi, riippuu siitä, miten koulutus tulevaisuudessa järjestettäisiin.
Ministeri viittaa tässä jo aiemmin esiin nostettuihin kysymyksiin siitä, miten koulujen yhdistämisiä kuntien sisällä tai kuntarajojen yli voitaisiin käytännössä toteuttaa.
– Ajatuksenamme on myös se, että koulutuksen määrärahoja ei leikattaisi sen myötä, että lapsien määrä vähenee, vaan pidettäisiin määrärahat nykytasolla ja tästä voitaisiin käyttää sitten rahaa ryhmäkokojen pienentämiseen.
[rev_slider slidertitle=”saramo-koulut-03″ alias=”saramo-koulut-03″]
Kouluhenkilöstön siirto nostanut kritiikkiä
Tulevassa sote-uudistuksessa huolta ja kritiikkiä on herättänyt oppilashuollon psykologien ja kuraattorien siirtyminen sote-maakuntien järjestämisvastuulle. Asiaa ovat kritisoineet niin OAJ kuin Psykologiliittokin. Palvelujen ennaltaehkäisevyyden ja kiinteän yhteyden kouluihin on pelätty kärsivän.
Mitä vastaat kritiikkiin?
– Ymmärrän kritiikin, vaikka nähdäkseni se perustuu osin väärinymmärryksiin. Henkilökunta tulee pysymään kouluissa jatkossakin. Hallinnon rajat eivät saa vaikuttaa siihen, että he tulevat olemaan jatkossakin osa kouluyhteisöä, Saramo vakuuttaa.
Opetusministerin mielestä olennaisempaa ennalta ehkäisevän työn kannalta on se, että koulukuraattoreille ja -psykologeille on tulossa sitova henkilöstömitoitus.
– Tällä halutaan varmistaa, että heitä on riittävästi koko maassa. Esitys tuodaan pian eduskuntaan ja siihen on rahoituskin olemassa.