Hallitus kertoi tänään keskiviikkona uusista sosiaali- ja terveyspalveluita koskevista linjauksistaan.
Valinnanvapauslainsäädäntö luodaan, kuten hallitus sopi marraskuussa. Lainsäädännöllä mahdollistaan, että käyttäjä valitsee itse palveluiden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottajan.
Vasta myöhemmin selviää, miten valinnanvapaus toteutetaan. Hallitus linjaa valinnanvapausmallista toukokuussa sen jälkeen, kun professori Mats Brommelsin selvitysryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Brommelsin ryhmä on luonnostellut neljä erilaista mallia, joista se aikoo jatkokehitellä yhtä. Päälinjoja odotellaan huhtikuun puolivälissä.
Kokoomus ja keskusta ovat olleet sellaisen valinnanvapausmallin kannalla, jossa asiakas voi valita palveluita useammalta eri tuottajalta ja jossa valinnanvapaus on näin laajempi kuin perussuomalaisten kannattamissa vaihtoehdoissa. Valinnanvapausmallista ei kuitenkaan tehty vielä päätöstä.
– Valinnanvapauden sisällön osalta me olemme luoneet ne raamit, johon istutetaan se tapa, jolla valinnanvapaus toteutuu. Mats Brommelsin työryhmällä oli neljä vaihtoehtoa, jotka ovat kaikki sellaisia, että ne ovat istutettavissa tähän meidän linjauspaperiin, perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) sanoi tiedotustilaisuudessa.
Järjestäjä ja tuottaja erotetaan yhtiöittämällä
Hallituksen linjauksen mukaan maakunta erottaa aidosti palveluiden järjestämisen ja tuotannon eri organisaatioihin siten, että ne ovat eri oikeushenkilöitä. Erottaminen voi tapahtua yhtiöittämällä.
– Yhtiömalli on se malli, jolla kyetään järjestäjä ja tuottaja erottamaan. Minkälaisia yhtiöitä niistä tulee, se on työn alla. Ratkaisu tulee edellyttämään sitä, että perustasolla ja soveltuvin osin erityistasolla pitää yhtiöittää, Rehula sanoi.
Julkinen tuotanto pitää yhtiöittää silloin, kun toimitaan markkinoilla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yhtiö olisi edelleen julkisesti omistettu.
Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) painotti, että järjestäjän ja tuottajan selkeä erottaminen mahdollistaa monituottajamallin luomisen kaikkialle Suomeen. Monituottajamallilla tarkoitetaan sitä, että palveluiden tuottajina on sekä julkisen, yksityisen että kolmannen sektorin toimijoita.
– Ilman sitä, että syntyy monituottajamalli, ei myöskään ole varaa, mistä valita. Vastapuoli on se, että olisi suuri julkinen maakunta, joka tuottaisi palvelut; Orpo sanoi.
Samalla hallitus kuitenkin päätti, että kunnat eivät voi toimia jatkossa sote-palvelujen tuottajina. Näin ollen julkiset palvelujen tuottajat ovat maakuntien omistamia. Kuntien sote-henkilöstö siirretään kuntien palveluksesta maakuntien palvelukseen. Uudenmaan maakunnasta on tulossa operaation myötä yksi Suomen suurimmista työnantajista.
Maakunta päättää palvelutuotannosta
Hallituksen tavoitteena on sote-palveluiden tuotannon monipuolistaminen. Lakeihin kirjattavilla säännöksillä yritetään turvata, että julkisen tuotannon rinnalla on käytettävissä nykyistä enemmän yksityistä ja kolmannen sektorin tuotantoa.
Hallituksen päätöksessä todetaan, että maakunta tuottaa tarvittavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut itse tai muiden maakuntien kanssa tai voi käyttää yksityisen tai kolmannen sektorin palveluita.
Ilmeisesti maakunta päättää palvelustrategiassaan, mitkä palvelut se tuottaa itse ja mitkä palvelut kuuluvat valinnanvapauden piiriin. Maakunnan on kuitenkin huolehdittava siitä, että maakunnassa on mahdollisimman monipuolisesti sote-palveluiden tuotantoa ja että markkinoille pääsy on mahdollista. Valtioneuvosto varmistaa, että yksityinen ja kolmas sektori vastaavat tietystä vähimmäismäärästä palvelutuotannosta.
Siitä ei ole vielä linjauksia, miten palvelutuottajaksi pääsee. Esillä on ollut hyväksymismenettely, jossa palveluiden tuottajaksi voisi listautua, jos täyttää määritellyt kriteerit. Hallituksen tavoitteena on, että tuleva valinnanvapausmalli tukee pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia toimia markkinoilla.
Hallituksen päätöksessä todetaan, että julkisen vallan on tarvittaessa huolehdittava tuottajana niistä erityisistä palveluista, joita ei voida markkinaehtoisesti toteuttaa. Nämä palvelut eivät myöskään kuulu laajan valinnanvapauden piiriin.
Rehulan mukaan tällä kohdalla viitataan sellaisiin palveluihin, joista voidaan jo etukäteen tietää, ettei niistä synny kilpailua. Tyhjentävää luetteloa ei Rehulan mukaan voi vielä antaa, mutta sellaisia ovat esimerkiksi maailmaluokan huippuneurologit, ortopedit ja kirurgit yliopistollisissa sairaaloissa sekä tietyt sosiaalihuollon palvelut.
– Aito valinnanvapaus toisinpäin tarkoittaa sitä, että asunnoton, Hietaniemen asuntolassa asuva voi jatkossa mennä etutöölöläiseen terveysasemaan, kun meillä on aito valinnanvapaus ja toimijan on otettava vastuu hänen palveluistaan, Rehula muistutti.
Täydellinen integraatio määriteltiin
Hallitus määritteli sote-linjauksensa yhteydessä, mitä täydellisellä integraatiolla tarkoitetaan. Se tarkoittaa sitä, että vahva järjestäjä eli maakunta vastaa tuotantorakenteesta ja sen ohjauksesta.
Kaikki rahoitus kulkee järjestäjän kautta ja järjestäjällä on kokonaiskuva rahoituksesta. Tieto liikkuu eri tuottajien välillä kansallisten rekistereiden ja yhteentoimivien tietojärjestelmien kautta.
Hoito- ja palvelukokonaisuuden järjestetään siten, että eri palveluista ja palvelutuottajista on sujuva yhteys muihin palveluihin. Se vaatii ohjattuja sopimuksia jatkolähetteistä ja yksittäisten palvelujen yhdistämisestä kokonaisuuksiin.
Palveluita tarjotaan selkeinä palvelukokonaisuuksina verkostomaisessa rakenteessa, jossa on useita palvelutuottajia. Lisäksi integraatiota toteutetaan yksittäisissä palveluyksiköissä.
18 maakuntaa, valtion rahoitus
Hallitus linjasi myös, että sote-palveluiden järjestämisestä vastaavat nykyiset 18 maakuntaa. Viime marraskuisesta 15 sote-alueen mallista, jolla velvoitettiin kolme maakuntaa järjestämään sote-palvelut yhteistyössä, on luovuttu. Lisäksi tulee viisi yhteistyöaluetta, jotka muodostetaan nykyisten erityisvastuualueiden (erva-alueet) pohjalta. Jokaisella erityisvastuualueella on yliopistollinen sairaala.
Sote-palvelut rahoitetaan valtion kautta muuttamalla ansiotuloverojen tuloveroasteikkoa. Kokonaisveroaste ei kuitenkaan saa kiristyä eikä kenenkään henkilökohtainen veroprogressio kiristyä.
Hallitus ei tällä vaalikaudella valmistele lakiesityksiä maakuntaveron käyttöönotosta. Maakuntaverosta käynnistetään kuitenkin selvitys.