Valkovenäläisten keskuudessa on varsinkin viimeisen vuosikymmenen aikana vahvistunut uudenlainen ja itsevarma kansallinen identiteetti, jossa korostuvat maan historialliset juuret ja rikas eurooppalainen perintö, sanoo valkovenäläistaustainen tutkija ja toimittaja Franak Viacorka.
Vanhaan Venäjän ja Neuvostoliiton imperialistiseen narratiiviin on samaan aikaan alettu suhtautua torjuvasti.
– Tämä identiteetin muutos vaikeuttaa väistämättä uuden Valko-Venäjän ja naapurimaa Venäjän välisiä suhteita. Itsenäisen valkovenäläisen kansallisen identiteetin nousu tekee Moskovalle hankalaksi sopeutua käynnissä oleviin muutoksiin maassa, jolla on edelleen keskeisen asema Venäjän visiossa elintärkeimmistä kansallista intresseistään, Viacorka kirjoittaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Itsenäisen valkovenäläisen kansallisen identiteetin esiinmarssi merkitsee Neuvostoliiton romahduksen etenemistä uuteen vaiheeseen, hän toteaa.
Kun Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut 30 vuotta, Valko-Venäjä saattaa hänen mukaansa olla vihdoin vapautumassa roolistaan neuvostomallisen autoritarismin viimeisenä etuvartiona Keski-Euroopassa.
– Tämän muutoksen seuraukset tullaan kokemaan kautta koko alueen. Ne myös saattavat lopulta vauhdittaa Neuvostoliiton luhistumisen loppunäytöstä myös Venäjän itsensä sisällä, hän arvioi.
Kansallishengen nousua vaikea pysäyttää
Presidentti Vladimir Putinin johtamalla Venäjällä näyttää Viacorkan mielestä olevan niukasti keinoja asettua vastustamaan Valko-Venäjän kansallista heräämistä.
– Maassa elää vain pieni ryhmä etnisiä venäläisiä, joten etniseen venäläisyyteen vetoavaan kilpailevaan narratiiviin on vaatimattomat edellytykset. Ei ole myöskään sellaisia venäjämielisen mielialan tukialueita, jotka voisivat palvella separatistisia tavoitteita samaan tapaan kuin Ukrainan Krimillä tai Donbassissa, Viacorka sanoo.
Hän pitääkin todennäköisempänä, että Venäjä pyrkii korostamaan ortodoksista yhteenkuuluvuutta ja panslavistisia ihanteita. Samaan aikaan Kreml halunnee vähätellä tai häpäistä Valko-Venäjän historiallisia linkkejä Puolaan ja Liettuaan.
– Nyky-Venäjä ei kykene kilpailemaan läntisen maailman vetovoiman kanssa, mutta hyödyntää mielellään yhteistä menneisyyttä oikeuttaakseen jatkuvia läheisiä siteitä imperiuminsa entisiin alusmaihin, kuten Ukrainaan ja Puolaan, hän toteaa.
Asemastaan kamppailevan presidentti Aljaksandr Lukašenkan tukemista Venäjä jatkanee hänen mukaansa siihen saakka, kunnes tälle löytyy Kremlin näkökulmasta siedettävä vaihtoehto. Tavoitteena on ennen kaikkea välttää nöyryyttävä takaisku maassa, jota Venäjä on perinteisesti pitänyt etupiirinsä elimellisenä osana.