Koronakriisi yhdistettynä finanssikriisin perintöön on Etlan toimitusjohtaja, ekonomisti Aki Kangasharjun mukaan muodostumassa Suomessa todelliseksi sukupolvikokemukseksi.
– Koronakriisi kääntää elintason laskuun ennen kuin saavutimme finanssikriisiä edeltäneen tason. Jos talouskasvua ei saada kiihdytettyä, vaan se jatkuu 2010-luvun vauhdissa, elintasomme on edelleen vuonna 2030 matalampi kuin yli 20 vuotta aikaisemmin vuonna 2008, Kangasharju kirjoittaa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Siihen on koottu eri alojen asiantuntijoilta tilattuja lyhyitä selvityksiä koronaviruspandemian vaikutuksista sekä toimenpide-ehdotuksia.
Aki Kangasharjun mukaan koronakriisin sukupolvikokemuksen mittavuus riippuu vahvasti työttömyyden kehityksestä.
– Koronakriisissä työttömyyden kehitys riippuu siitä, kuinka pitkään lomautukset jatkuvat. Lomautetut näkyvät virallisissa työttömyysluvuissa vasta sitten, kun lomautus on jatkunut yli 3 kuukautta. Mitä hitaammin kasvu käynnistyy, sitä suuremmaksi työttömyys nousee ja sitä
pidempiaikainen ilmiö siitä tulee.
Nykyinen nollakorkojen maailma tekee Aki Kangasharjun mukaan näin pessimistisestä näkymästä vaarallisen.
– Suomi voi ajautua pysyvään hitaan kasvun ja matalan inflaation aikaan, vaikka osaavan työvoiman, toimivan yhteiskunnan ja piristyvän kansainvälisen kysynnän pitäisi palauttaa talouskasvu. Jos yleinen uskomus on, että vanhenevaan väestöön, hitaaseen uudistustahtiin ja nollakasvuun
tottunut kansa ei kasvuun yllä, heikko kehitys voi toteutua itseään ruokkivasti, hän varoittaa.
– Japani on elävä esimerkki siitä, että tällainen odotuksiin pohjautuva jumi yhdistettynä nollakorkojen maailmaan voi olla niin pysyvä, että sitä ei poista oikein mikään raha- ja finanssipolitiikan yhdistelmä, Kangasharju jatkaa.
Suomen kohtalo voi hänen mukaansa olla vielä Japaniakin synkempi, koska valuuttaunionissa kysynnän ylläpitäminen Japanin tapaan julkisen talouden velkaantumisella on mahdotonta.
Rakenneuudistuksia
Aki Kangasharju uskoo päättäjien suhtautumisen rakenteellisiin uudistuksiin muuttuvan, koska vaihtoehtona on talouskasvun pysähtyminen yli 20 vuodeksi, mikä tuo eteen vielä kipeämpiä päätöksiä.
– Jos talouskasvua ei saada nopeutettua, edessä on mittavia leikkauksia ja veronkorotuksia, jotka syövät lisää talouskasvun edellytyksiä. Hidas talouskasvu tarkoittaa myös sitä, että emme voi jatkaa 2010-luvun politiikkaa, jossa velkaantuminen annettiin jatkua koko vuosikymmenen.
Hitaan talouskasvun oloissa julkinen talous on Kangasharjun mukaan sopeutettava uuteen normaaliin. Tämä tarkoittaisi käytännössä hyvinvointiyhteiskunnan purkamista.
Aki Kangasharjun mielestä olisi olennaista valmistella luottamusta palauttavia toimia ennen kuin kriisi pitkittyy. Luottamuksen myötä ihmiset uskaltautuvat hänen mukaansa kuluttamaan lyhyellä aikavälillä ja yritykset investoimaan pidemmän aikavälin tarpeisiin. Tuotannolliset investoinnit taas toipuvat, kun yritykset näkevät Suomen jälleen luotettavana sijaintipaikkana
– Se edellyttää mittavia uudistuksia työmarkkinoilla sekä syrjäisen sijainnin ja vähenevän työikäisen väestön tuoman takamatkan kompensoimista tuottavuuden kasvuun ja parempaan kilpailukykyyn tähtäävällä politiikalla.
Entä velka?
Valtio velkaantuu tänä vuonna ennätyksellistä tahtia. Lisävelkaa tullaan ottamaan hieman alle 19 miljardia euroa ja julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen nousee tänä vuonna noin 70 prosenttiin. Aki Kangasharjun mukaan velkaa otetaan vielä lisää seuraavina vuosina, koska suuren alijäämän pienentäminen vie pitkään. EU-tason kriisinhoito on lisäksi lisäämässä Suomena takausvastuita, jotka realisoituessaan lisäävät julkisen talouden taakkaa.
Suuret velat on saatu Aki Kangasharjun mukaan taloushistoriassa kuriin neljällä tavalla.
– Niistä poliittisesti tuskattomin on inflaation kiihtyminen suhteessa korkotasoon ja talouskasvuun, jolloin velkojat kärsivät suhteessa velallisiin. Toinen tapa on ollut jättää velat maksamatta tai tehdä velkojien kanssa velkajärjestelyjä, jossa taakkaa pienennetään. Velallisen näkökulmasta kivuliaampia keinoja ovat joko talouskasvua kiihdyttävät rakenteelliset uudistukset tai julkisten menojen leikkaaminen ja verojen korottaminen, hän avaa.
Kahta ensimmäistä keinoa Suomi ei voi Aki Kangasharjun mukaan odottaa ilman euroalueen hajoamista, koska kaikki maat velkaantuvat samaan aikaan ja inflaation merkittävä kiihtyminen suhteessa korkotasoon romahduttaisi nykyisen keskuspankkijärjestelmän. Jäljelle jäisivät siis rakenneuudistukset tai julkisen talouden sopeuttaminen.
Koronakriisin aikana on toistuvasti esitetty puheenvuoroja matalista koroista ja velkaantumisen vaarattomuudesta. Esimerkiksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kummeksui hiljattain keskustelua velkaantumisesta ja totesi, ettei valtioiden tarvitse koskaan maksaa velkojaan pois.
– Eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois, ne ottavat uusia lainoja tilalle. Tällä hetkellä Suomi saa lainaa erittäin matalilla ja kiinteillä koroilla, Arhinmäki sanoi.
Hänen mukaansa Suomi ei velkaannu holtittomasti.
Aki Kangasharju kirjoittaa, että Suomen on totuttava tulevaisuudessa entistä korkeampaan velkatasoon. Matalat korot auttavat tilannetta. Hänen mukaansa ongelma on kuitenkin se, että talouskasvun ja korkotason välinen suhde näyttää olevan erittäin heiluvainen.
Kangasharju toteaa, ettei matalien korkojen aika välttämättä kestä vuosikymmeniä. Matala korkotaso ei myöskään pienennä Suomen kestävyysvajetta, koska se tarkoittaa samalla matalampaa tuottoa varallisuudelle.
– Koska Suomessa on eläkevarallisuutta enemmän kuin julkista velkaa, tuottotason pysyminen pitkään alhaisena vain pahentaisi kestävyysvajetta.
Suurempi ongelma syntyy Aki Kangasharjun mukaan siitä, että alijäämäinen julkinen talous heikentää tilannetta.
– Mitä suurempi alijäämä on, sitä enemmän talouskasvun on ylitettävä korkotaso, jotta velkataakka hellittää. Suomessa julkinen talous on ollut alijäämäinen yhtäjaksoisesti jo vuodesta 2009, ja korona painaa sen ennätyspahaksi.
Velkaantuminen on hänen mukaansa myös sitä riskialttiimpaa, mitä suurempi velan lähtötaso on.
– Ilman keskuspankin massiivista elvytystä esimerkiksi Italiassa elvytyspaketti nykytilanteessa ennemminkin haittaisi kuin auttaisi kasvua ja työllisyyttä, koska velan korko nousisi lisävelan vuoksi niin voimakkaasti.
Velkataakka on Aki Kangasharjun mukaan lisäksi sitä riskialttiimpi, mitä vähemmän rahapolitiikka voi elvytystä tukea.
– Suomen on turha toivoa, että EKP voisi lähteä elvyttämään pelkästään Suomen velkaongelman vuoksi. Suomi on vain 2 prosenttia euroalueen koosta, hän muistuttaa.