Palautumista tutkivan psykologin Anniina Virtasen mukaan moni rentoutuu täysin väärin, kertoo Helsingin Sanomat.
Virtasen mukaan omia palautumiskeinojaan voi tutkia kahden kysymyksen kautta: ”Jaksatko tehdä iltaisin muutakin kuin maata uupuneena sohvan pohjalla ja jotenkuten suoriutua pakollisista kotitöistä?” ja ”Tunnetko loman tai viikonlopun jälkeen olevasi siinä määrin latautunut, ettet joudu palaamaan takaisin töiden pariin jo valmiiksi kuormittuneena?”
Jos vastaus kysymyksiin on ”en jaksa” ja ”en tunne”, saattaa kyse Virtasen mukaan olla yleisestä ongelmasta – palautumisen suorittamisesta.
– Työtekijä saattaa ottaa paineita siitä, ettei hän enää pysty palautumaan ja rentoutumaan niin hyvin kuin toivoisi. Kyse voi olla myös pitkittyneestä kuormituksesta, josta palautumiseen pelkkä viikonloppu ei riitä, Virtanen sanoo HS:lle.
Psykologin mukaa on tyypillistä, että työntekijä ajattelee rankan työviikon jälkeen vetäytyvänsä ”mökkikuplaan” ja täyttää viikonloppunsa kaikenlaisella ohjelmalla, kuten esimerkiksi hakkaamalla halkoja, juoksemalla järveä ympäri tai saunomalla yöhön asti, jotta pää varmasti tyhjenisi kaikista stressaavista ajatuksista.
– Siitä syntyy helposti palautumisvelkaa, koska olemme valmiiksi kuormittuneita työviikon alkaessa. Joudumme ponnistelemaan kovasti selvitäksemme töistämme, minkä jälkeen olemme entistä enemmän palautumisen tarpeessa. Tällaisesta epätasapainosta seuraa helposti kroonistuvaa väsymystä ja jännittyneisyyttä, univaikeuksia sekä muita terveyden ja hyvinvoinnin ongelmia.
Virtanen korostaa, ettei kenenkään vapaa-aika saisi olla ainoastaan palautumista ja työstä toipumista.
– Vaikka tarkoitus on varmasti hyvä, siinä piilee ajatus, että työntekijän täytyy palautua omalla vapaa-ajallaan riittävän hyvin, jotta hän jaksaa tehdä työtä. Ikään kuin oman elämän pitäisi palvella vain työntekoa, Virtanen sanoo.