Ukrainan helmikuussa 2014 tapahtuneen vallanvaihdon jälkeen Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Huhtikuussa 2014 Itä-Ukrainassa puhkesi separatistisia mellakoita, jotka noudattivat Krimillä käytettyä toimintamallia.
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan András Ráczin mukaan näitä toimia säesti voimakas ja hyvin koordinoitu kampanjointi niin diplomatian, talouden kuin tiedotusvälineiden keinoin sekä Ukrainassa että ulkomailla. Lisäksi Venäjä lisäsi painetta siirtämällä sotilasjoukkojaan Ukrainan vastaiselle rajalle.
Venäjän toimintamallia kutsutaan yleisesti hybridisodaksi.
Hybridisodalla tarkoitetaan András Ráczin mukaan sodankäyntitapaa, jonka tarkoitus on saada voitto vihollisesta ilman suuren mittakaavan sotilaallista hyökkäystä murtamalla vihollisen kyky tehdä vastarintaa. Hybridisota rakentuu sotilaallisten ja ei-sotilaallisten keinojen hyödyntämiselle yhdessä, ja sitä varten voidaan valjastaa käytännössä kaikki valtion käytettävissä olevat keinot: diplomatia, talous, politiikka, sosiaaliset keinot, tiedonvälitys ja sotilasvoima.
Rácz ruotii Venäjän hybridisotaa Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa raportissa ”Venäjän hyridisota Ukrainassa: vihollisen vastustuskyvyn murtaminen”. Hän huomauttaa, että Venäjä kiistää yhä joukkojensa läsnäolon Itä-Ukrainassa.
Kolme vaihetta
András Rácz jakaa Venäjän Ukrainassa harjoittaman kaltaisen hybridisodan raportissaan valmistelu-, hyökkäys- ja vakauttamisvaiheeseen.
Valmisteluvaiheessa hyökkääjä selvittää kohteen strategiset, poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset ja infrastruktuuriin liittyvät heikkoudet ja luo tarpeelliset edellytykset niihin iskemiseen. Heikkouksiin pureudutaan pehmein keinoin. Diplomatia on kovaa ja sotilaallista uhkaa pidetään yllä. Samanaikaisesti vaikutetaan maan sisäisiin asioihin informaatiosodalla.
Hyökkäysvaiheessa aloitetaan Krimiltä tuttujen ”pienten vihreiden miesten” käyttö.
“Tunnuksettomia korkean tason venäläisiä asepukuja, aseita, kulkuneuvoja ja varusteita käyttäviä joukkoja ilmestyi paikalle ja alkoi asettaa esteitä ja tarkastuspisteitä, estäen pääsyn Ukrainan armeija ja poliisin rakennuksiin”, Rácz luonnehtii.
Samassa vaiheessa otetaan käyttöön myös hyvin järjestäytyneet ja aseistautuneet siviilivaatteiset ”mielenosoittajat”, jotka valtaavat heikosti puolustettuja kohteita, kuten hallintorakennuksia ja mediakeskuksia. Informaatiosotaa kiihdytetään entisestään ja mellakointi ja sekasorto valtaavat alaa.
Hyökkäysvaihe etenee András Ráczin mukaan ”jännitteiden räjäyttämisestä” alueen hallinnon syrjäyttämiseen ja korvaamiseen uudella, hyökkääjälle myönteisellä hallinnolla. Maan varsinaisen hallinnon vastahyökkäys torjutaan uhkaamalla täysillä sotatoimilla.
Viimeisessä eli vakauttamisvaiheessa pyritään legitimoimaan hybridisodan lopputulos ja erottamaan sen kohteena ollut alue emämaastaan. Pitkän tähtäimen maalina on luoda pysyviä rajoituksia vallatun alueen emämaan toimintaan.
András Rácz huomauttaa, että Venäjän hybridisodan lopputulos on ollut varsin erilainen Itä-Ukrainassa ja Krimillä. Krimillä myös viimeinen vaihe onnistui, kun niemimaa liitettiin kansanäänestyksen jälkeen Venäjään. Itä-Ukrainassa tässä ei kuitenkaan onnistuttu, koska Ukraina aloitti sotatoimet separatisteja vastaan.
”Venäjän oli tämän vuoksi aloitettava vakituisen armeijansa massiivinen väliintulo elokuussa 2014 ja muutettava konflikti tavanomaiseksi, joskin rajatuksi, valtioiden väliseksi sodaksi”, Rácz kirjoittaa.
Viime vuoden elokuu oli Ukrainan sodan suuri käännekohta. Separatistit oli tuolloin ajettu varsin ahtaalle ja Ukrainan armeija eteni valtavaa vauhtia syvälle separatistialueille. Tilanne kääntyi kuitenkin kuin taikaiskusta Venäjän väitetyn väliintulon jälkeen.
Miksi hybridisota onnistui?
András Ráczin mukaan Venäjän hybridisodan onnistumisen syyt voidaan jakaa sekä Ukrainaan liittyviin että yleisiin syihin. Hän listaa syiksi yllätysmomentin, osallisuuden kiistämisen ja siviiliväestöön sekoittuvat hyökkääjät.
”Kaikkien hybridisodan osien soveltaminen samanaikaisesti yllätti Kiovan ja lännen. Tällaista sodankäyntitapaa ei ollut koskaan kehitetty täydellisesti missään muualla, joten myös puolustuksien kehittäminen sitä vastaan oli jäänyt vajavaiseksi. Venäjä onnistui ilmeisesti huijaamaan sekä länttä että Ukrainaa tiedustelupuolellakin”, Rácz kirjoittaa.
Osallisuuden virallisen kiistämisen kautta Venäjä sai Ráczin mukaan muun muassa mahdollisuuden lopettaa toimensa välittömästi, koska haluaa sekä onnistui sekoittamaan Ukrainaa ja länttä niin, että niiden reaktiot viivästyivät. Ukraina saatiin näin myös pakotettua tilanteeseen, jossa se ei voi neuvotella Venäjän kanssa, koska maa ei virallisesti osallistu konfliktiin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät separatistit, joiden kanssa Ukraina ei taas halua keskustella, koska se tulkittaisiin separatistihallinnon tunnustamiseksi.
Lisäksi siviiliväestön ja hyökkääjien sekoittuminen vaikeutti etenkin helmikuun vallankumouksen jälkeen heikon ukrainalaishallinnon kykyä vastata voimalla mielenosoituksiin ja muihin levottomuuksiin.