Venäjän asevoimien yleisesikuntapäällikkö, kenraali Valeri Gerasimov täyttää tänä vuonna 65 vuotta. Hän jatkanee amerikkalaisasiantuntija Michael Kofmanin mukaan tehtävässään vähintään niin kauan kuin puolustusministerin paikalla istuu Sergei Šoigu.
– On ironista, että niistä asioista, joilla Gerasimov on jättänyt kädenjälkensä Venäjän asevoimiin, hänet tunnetaan parhaiten jostakin, mitä hän ei ole kirjoittanut ja mitä ei ole olemassa, eli ”Gerasimovin doktriinista”, Wilson Center -ajatushautomon Venäjä-tutkimusohjelmaa johtava Kofman toteaa verkkolehti Riddlen artikkelissa.
Hybridimenetelmien ylikorostumisen taustalla on hänen mukaansa Gerasimovin helmikuussa 2013 kirjoittama artikkeli, jossa hahmoteltiin Venäjän sittemmin Ukrainassa ja Syyriassa käytännössä toteuttamaa sodankäyntitapaa.
– Sen jälkeen ilmaantui kokonaisia teorioita, joissa julistettiin Venäjän länteen kohdistaman poliittisen sodankäynnin ”kaaosteoriaa” sen virheellisen käsityksen pohjalta, että Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö edes olisi asemassa, jossa hän voisi sanella maan poliittista strategiaa, Kofman sanoo.
– Asevoimat ovat sidosryhmä, joka tarjoaa aineksia Venäjän poliittiseen strategiaan, mutta ei määrittele sitä. Päätösvalta on viime kädessä Kremlissä, hän painottaa.
Massiivinen varusteluohjelma
Lännessä on viime vuosina puhuttu paljon poliittisen ja informaatiosodankäynnin merkityksestä venäläisessä sotilasajattelussa. Kofmanin mukaan kenraali Gerasimov on kuitenkin tehnyt jatkuvasti selväksi, että Venäjän sotilasstrategia nojaa edelleen ensisijaisesti tavanomaiseen sodankäyntiin ja ydinaseisiin. Sotilaallisella voimankäytöllä on strategiassa ratkaiseva rooli.
– Yhteenotot niillä alueilla, joilla käytössä ovat lähinnä ei-sotilaalliset keinot, hoidetaan omien ”strategioidensa” pohjalta sellaisten organisaatioiden voimin, joilla on omat resurssinsa. Asevoimat mieltävät koordinoivansa näitä [sotilaallisia ja ei-sotilaallisia] toimia sen sijaan, että valvoisivat erilaisia ei-sotilaallisia toimintalinjoja, Kofman sanoo.
– Ajatustenvaihtoa ei-sotilaallisista menetelmistä on ylikorostettu, vaikka Venäjän asevoimat ovat käytännössä hankkineet suunnattomasti kovaa konventionaalista sotilaallista voimaa ja panostaneet huomattavasti ydinaseidensa modernisointiin. Vuoden 2011 jälkeen kyse on lähes 500 taktisesta lentokoneesta, yli 600 helikopterista, yli kuudestatoista S-400-rykmentistä maajoukkojen lukemattomien ilmapuolustusjärjestelmien lisäksi, 13 Iskander-prikaatista, tuhansista panssaroiduista ajoneuvoista, ballistisin ohjuksin aseistetuista ydinsukellusveneistä. Venäjän mittavasta puolustusbudjetista karkeasti 50 prosenttia todellakin käytetään asehankintoihin, modernisointiin sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan, hän toteaa.
Venäjän sotilaallisessa ajattelussa painottuu Kofmanin mukaan entiseen tapaan pyrkimys aktiivisesti välttää sotaa omalla maaperällä ja omille joukoille aiheutuvia tappioita. Siksi pitkän kantaman täsmäaseiden kaltaiset avainsuorituskyvyt ovat osa strategisia operaatioita sodan varhaisimmasta vaiheesta alkaen.
Syyrian sodasta saamiensa kokemusten pohjalta Venäjän sotilasjohto kehittelee hänen mukaansa nyt konsepteja, joilla maan rajojen ulkopuolella toteutettavat ”rajoitetut operaatiot” institutionalisoidaan kiinteäksi osaksi asevoimien tulevaa toimintatapaa.