Vladimir Putin valitaan sunnuntain vaaleissa Venäjän presidentiksi. Edessä voisi toki olla vielä toinenkin kierros 1. huhtikuuta, ellei kukaan ehdokkaista ei tänään saisi yli puolta annetuista äänistä. Sellaista mahdollisuutta brittiläisen Chatham House -ajatushautomon tutkijat pitävät kuitenkin teoreettisena.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyneen Chatham Housen Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmassa työskentelevät Mathieu Boulègue ja Roman Ošarov kiteyttävät tuoreessa artikkelissaan presidentinvaalien todellisen olemuksen viiteen ydinkohtaan.
1. Kyse on pikemminkin kruunajaisista kuin demokraattisista vaaleista.
Vaikka vaaleissa on seitsemän rekisteröityä ehdokasta, ne on tutkijoiden mukaan syytä nähdä lähinnä kansanäänestysharjoituksena, jonka tosiasiallisena tarkoituksena on antaa uusi symbolinen sinetti Vladimir Putinin legitimiteetille vähintään vuoteen 2024.
– On varmaa, että hän voittaa neljännen kuusivuotisen virkakauden – tai todellisuudessa viidennen, jos otamme huomioon Dmitri Medvedevin kanssa toteutetun silmänkääntötempun, he sanovat.
Putinin toisen ja kolmannen kauden välissä Medvedev hoiti presidentin virkaa 2008–2012 ja palasi sen jälkeen takaisin pääministeriksi. Järjestely oli Putinin käsikirjoittama, eikä hän hellittänyt otettaan vallasta myöskään tuon nelivuotisjakson aikana.
– Muodollisesti riippumattomana ehdokkaana Putin ei ole osallistunut vaaliväittelyihin – arvatenkaan siksi, ettei hän edes katso olevansa ehdokas.
2. Korkeaa äänestysprosenttia tavoitellaan kaikin keinoin.
Vaikka Putinin uudelleenvalinta on jo oikeastaan kirkossa kuulutettu, vaaliasetelmaan liittyy heidän mukaansa silti pari merkittävää tuntematonta muuttujaa.
– Ensinnäkin äänestysaktiivisuus on riippumattoman Levada-keskuksen mielipidemittausten mukaan jäämässä ennätysmäisen alhaiseksi. Tämä on potentiaalinen legitimiteettihaaste Putinille, he sanovat.
– Kreml joutuu siis käyttämään erilaisia menetelmiä vaaliosallistumisen nostattamiseksi: mitä tahansa alkaen juhlatunnelman luomisesta ja päätyen äänestäjien kuljettamiseen bussilla äänestyspaikoille – tai niiden välillä.
Toinen tutkijoiden mainitsemista muuttujista on Putinin oma kannatus.
Sen olisi heidän mukaansa oltava mahdollisimman korkea, jotta seuraava presidenttikausi voisi käynnistyä kivuttomasti. Vähintään 70 prosentin äänestysaktiivisuus ja 70 prosenttia äänistä Putinille olisi Kremlin kannalta tyydyttävä tulos.
– Jos sitä ei vaaleissa saavuteta, on epäselvää, kuinka Kreml tulee reagoimaan.
3. Oppositiolla on jälleen statistin rooli.
Kun viranomaiset ovat estäneet Venäjän keskeisimmän oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin ehdokkuuden, jäljelle jääneet kilpailevat tutkijoiden mukaan vaalien kakkossijan kyseenalaisesta kunniasta.
Putinin entisen esimiehen, Pietarin edesmenneen kaupunginjohtajan Anatoli Sobtšakin tytär Ksenia Sobtšak on profiloitunut vaihtoehtona kaikille muille. Putinin hallintoa teräväsanaisesti kritisoineesta kampanjastaan huolimatta hänen ehdokkuutensa todellinen tarkoitus on tutkijoiden mielestä äänestysvilkkauden nostaminen.
Kommunistipuolueen presidenttiehdokkaaksi nostettiin tällä kertaa Leninin sovhoosi -nimistä yksityistä yritystä johtava liikemies Pavel Grudinin, joka ei kylläkään ole puolueen jäsen.
4. Kansainväliset jännitteet vaikuttavat taustalla.
Käynnissä olevia tutkimuksia Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin on Moskovassa seurattu tarkoin. Kreml on useaan otteeseen kiistänyt kaiken puuttumisensa USA:n sisäisiin asioihin, mutta väittää nyt amerikkalaisten aikovan häiritä vaaleja Venäjällä. Mediassa on peloteltu vaalitietojärjestelmiin kohdistetuilla kyberhyökkäyksillä, ja amerikkalaisia diplomaatteja on estetty tarkkailemasta vaalien asianmukaisuutta.
– Venäjän johto näkee tämän Washingtonia vastaan suunnattuna potut pottuina -liikkeenä, kun Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat heikentymässä, tutkijat sanovat.
5. Seuraajaa etsitään jo.
Boulègue ja Ošarov eivät näe syytä olettaa, että Putin olisi luopumassa kovasta, konservatiivisesta ja kansallismielisestä linjastaan. Populistinen meno Venäjällä näyttää siis jatkuvan myös tulevalla presidenttikaudella, mutta edes Putin ei istu paikallaan ikuisesti.
– Vaikka ei ole missään nimessä varmaa, että hän luopuu vallastaan vuonna 2024 – 71-vuotiaana ja oltuaan 24 vuotta huipulla, on hyvin mahdollista, että hänen keskeinen tehtävänsä alkavalla kaudella on tunnistaa, prepata ja esitellä seuraajansa, he sanovat.
Myös Kremlin kulisseissa keskenään kilpailevat eliittiryhmät tulevat epäilemättä etsimään itselleen mieluisia seuraajakandidaatteja ollakseen mahdollisimman hyvissä asemissa, kun vallanvaihdon hetki aikanaan koittaa.