”Venäjän armeija voi kääntää selkänsä Kremlille”

Kenraalit muovaisivat tutkijan mukaan Moskovan ulkopolitiikkaa aggressiivisempaan suuntaan.

Venäjän sotilaalliset vastoinkäymiset Georgian sodassa vuonna 2008 johtivat maan asevoimien mittavaan uudistusohjelmaan, jonka puitteissa sekä asehankintoihin että koulutukseen on panostettu merkittävästi.

– Tämä on vahvistanut myös Vladimir Putinin asemaa suhteessa asevoimiin, Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksen (FOI) apulaisjohtaja Fredrik Westerlund sanoo FOI:n julkaisemassa artikkelissa.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Toisin kuin edeltäjänsä Boris Jeltsin, Putin on ottanut henkilökohtaisen vastuun Venäjän asevoimien kehittämisestä, esiintynyt univormussa, seurannut sotaharjoituksia ja elvyttänyt massiiviset paraatit Moskovan Punaisella torilla.

– Palkintona tästä Putin on saanut lojaalit asevoimat, jotka toteuttavat Venäjän valtion nimissä operaatioita eri puolilla maailmaa – rauhanturvaajina Vuoristo-Karabahissa, taistelujoukkoina Syyriassa ja Ukrainassa, koronaviruksen torjujina Italiassa, Westerlund toteaa.

Presidentin asema voi horjua

Asevoimien uskollisuus Venäjän valtiojohtoa kohtaan ei Westerlundin mukaan ole itsestäänselvyys.

– Mitä voimakkaammiksi asevoimat kehittyvät, sitä suurempi on riski, että ne toteuttavat omia tavoitteitaan – ei enää vallanpitäjien. Venäjän aiempien merkittävien myllerrysten yhteydessä olemme nähneet, että asevoimien valmius alistua poliittisen johdon alaisuuteen on järkkynyt, Westerlund sanoo.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Vaikka Putinilla näyttää toistaiseksi olevan tiukka ote vallankahvasta, tilanne saattaa Westerlundin mukaan syystä tai toisesta muuttua.

– Kyse voisi olla iästä tai sairaudesta. Putin on esimerkiksi osoittanut suurta huolestuneisuutta koronaviruksesta ja ryhtynyt drastisiin toimiin välttyäkseen tartunnalta. Kaikkien, joita hän tapaa, on oltava 14 vuorokatta karanteenissa siitä huolimatta, että hän väittää saaneensa kaksi rokotusta, hän toteaa.

Jos kenraalit alkaisivat määrittää nykyistä voimakkaammin Venäjän ulkopolitiikan suuntaa, sotilaallinen voimankäyttö ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi olisi Westerlundin mukaan entistä todennäköisempää. Sotilaat myös suhtautuvat sekä Euroopan unioniin että Yhdysvaltoihin Venäjän siviilijohtoa kielteisemmin, hän varoittaa.

Mainos