Venäjän ulkopolitiikkaa on vuosisatojen ajan määrittänyt maan suhde länteen. Nuorin diplomaattipolvi asennoituu kuitenkin toisin, European Council on Foreign Relations -ajatushautomon (ECFR) raportti kertoo.
Nuorimman sukupolven edustajat ovat haastatteluihin pohjautuvan raportin mukaan myös edeltäjiään vapaampia katkeruudesta länttä kohtaan. He eivät ole sen enempää presidentti Vladimir Putinin lojaaleja tukijoita kuin liberaaleja läntisessä mielessä, vaan tarkastelevat maailmaa korostetun realistisesti ja pragmaattisesti.
– Venäjän virkamiehistä puolet on nykyään korkeintaan 39-vuotiaita. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on Neuvostoliitosta vain lapsuusmuistoja, jos edes niitä, raportin laatinut tutkija Kadri Liik toteaa.
Putinin hallinnon avainpaikat ovat hänen mukaansa vielä toistaiseksi 1990-luvulla parhaassa työiässään olleiden neuvostojärjestelmän kasvattien käsissä. Siksi usein ajaudutaan olettamaan, että venäläinen yhteiskunta jakaa yleisesti heidän edustamansa arvot.
– Tosiasiassa nuoremmat venäläiset eivät kuitenkaan välttämättä jaa heidän maailmankuvaansa, Liik toteaa.
– Venäjän ulkopolitiikkaa ei määritä vain taistelu ”pahojen” putinistien ja ”hyvän” opposition välillä, vaan siihen vaikuttavat myös ammattilaiset, joiden näkemykset ovat monimutkaisia sekä rakenteeltaan että taustaltaan, hän muistuttaa läntisestä näkökulmasta.
Länsifiksaatio on väistymässä
Liik muistuttaa nuoren venäläisen diplomaattipolven omakohtaisten kokemusten lännestä poikkeavan dramaattisesti aiemmista.
– Neuvostoajan diplomaateille länsi oli arvoitus: omakohtainen kosketus siihen oli lähes olematon, mutta henkilökohtaisilla kontakteilla oli suuri arvo. Vielä nytkin eläkkeellä olevien suurlähettiläiden kasvot kirkastuvat, kun he muistelevat jotakin vuosikymmenten takaista läpimurtoa neuvotteluissa. ”Onnistuimme sopimaan”, he sanovat ylpeyttä hehkuen, Liik sanoo.
Nuorempien sukupolvien osalta tilanne on hänen mukaansa päinvastainen. Henkilökohtaisia kokemuksia lännestä on yllin kyllin, ja ne ovat usein myönteisiä. Suuret saavutukset ovat kuitenkin loistaneet poissaolollaan.
– Nuoret ovat nähneet enemmän, joten he suhtautuvat länteen vähemmän idealistisesti kuin neuvostoihmiset, joille länsi oli ihme, eräs raporttia varten haastateltu vuonna 1980 syntynyt venäläinen toteaa.
Venäjän ulkoasiainhallinnon sukupolvenvaihdos voikin Liikin mukaan viedä Venäjää etäämmäs 1990-luvun unelmistaan, mutta myös vuosisatoja jatkuneesta fiksaatiostaan länteen.
– Monen Venäjän tulevan vallanpitäjän silmissä tulevaisuuden maailma näyttäytyy ankean realistisena Aleksanteri III:n nimiin kirjatun maksiimin hengessä: ”Venäjällä on vain kaksi todellista liittolaista: sen armeija ja laivasto”, Liik sanoo.
– Diplomatian maailmaan astuvien nuorimpien venäläistulokkaiden mielestä länsi on vain yksi voimakeskus muiden joukossa. Se ei ole ”loukannut heitä”, joten sitä kohtaan ei ole aihetta tuntea erityisempää pettymystä, hän arvioi.
Tämä saattaa hänen mukaansa joskus aikanaan avata uudenlaisia mahdollisuuksia Venäjän ja lännen kumppanuuteen, jonka lähtökohtana olisi yhteistyö kummankin osapuolen etujen edistämiseen käytännönläheiseltä pohjalta.