Venäjän ilmavoimat toteutti heinäkuun 1. päivän vastaisena yönä tuhoisan iskun ukrainalaiseen Serhiivkan asutuskeskukseen, joka sijaitsee Dnestr-joen suistossa Mustanmeren rannikon tuntumassa.
– Jos et ole kuullut Serhiivkasta, se ei ole yllättävää, nimekäs amerikkalainen toimittaja ja tietokirjailija Anne Applebaum toteaa The Atlantic -lehdessä.
– Jos et ole kuullut Serhiivkan pommituksista, sekään ei ole yllättävää. Summittaiset iskut kaukana rintamalinjoilta sijaitseviin satunnaisiin kohteisiin, joilla ei ole minkäänlaista sotilaallista merkitystä, ovat nyt arkipäivää Ukrainassa, hän sanoo.
Serhiivkaan oli ukrainalaissyyttäjä Oleksandr Tšetšytkon mukaan ammuttu muun muassa kolme 1960-luvulta peräisin olevaa Kh-22-meritorjuntaohjusta.
– Ne on suunniteltu iskemään sota-aluksiin, mutta Serhiivkassa ei ole sota-aluksia. Serhiivkassa ei ole Tšetšytkon mukaan muitakaan sotilaskohteita. — Vaikka Serhiivkassa olisikin strategisia kohteita, epätarkan Kh-22-ohjuksen käyttö asuinalueella olisi ollut sotarikos, tahallinen hyökkäys siviilejä vastaan, Applebaum huomauttaa.
Ilmiselvää terrorismia
Itä-Ukrainassa venäläiset ja ukrainalaiset joukot taistelevat Applebaumin mukaan toisiaan vastaan, mutta muualla Ukrainassa tapahtuu jatkuvasti järkyttäviä asioita, jotka eivät näytä niinkään sodalta kuin terroriteoilta.
– Yhdysvaltain rikoslain mukaan terroriteot ovat väkivaltaisia tekoja, joilla on seuraavat tavoitteet: siviiliväestön pelottelu tai pakottaminen; vaikuttaminen hallituksen politiikkaan pelottelemalla tai pakottamalla; tai vaikuttaminen hallituksen toimintaan joukkotuhonnan, salamurhien tai kidnappausten keinoin, Applebaum sanoo.
– Jos terrorismi määritellään pelottelukampanjaksi, jossa käytetään väkivaltaa, Serhiivkan pommitus oli terrorismia. Niin oli myös kesäkuun 27. päivän isku keskiukrainalaiseen Krementšukiin, jossa Kh-22-ohjus osui kauppakeskukseen ja tappoi ainakin 20 ihmistä. Terrorismiksi voisi kutsua myös rypäleammusten toistuvaa käyttöä Harkovan asuinalueilla – ammusten, jotka hajoavat sadoiksi sirpaleiksi kylväen kuolemaa leikkikentillä ja sisäpihoilla, hän toteaa.
Ylimielinen Venäjä
Kauhistuttava tosiasia on Applebaumin mukaan se, että Venäjä – YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenvaltio – kohdistaa jatkuvaa, toistuvaa ja avointa terroristista väkivaltaa siviilejä vastaan kaukana sieltä, missä varsinaisia taisteluja käydään.
– Iskut eivät ole virheitä tai onnettomuuksia. Pommeja kuljettaneet lentokoneet voidaan jäljittää tutkalla. Toisinaan Moskova kiistää tapahtumat – Venäjän valtiollinen media on väittänyt kauppakeskukseen kohdistunutta iskua, kuten monia muitakin, ”lavastetuksi” – mutta ei pyydä anteeksi. Venäjän armeija ei rankaise murhaajia. Presidentti Vladimir Putin on päinvastoin jo myöntänyt kunniamerkit prikaatille, joka syyllistyi lukemattomiin hirmutekoihin Butšassa, Applebaum sanoo.
– Todellisuudessa venäläisten pommitukset eivät kohdistu vain satunnaisiin ihmisiin, kauppoihin, terveydenhuollon tai lemmikkieläimiin. Ne kohdistuvat myös koko sotarikoksia, ihmisoikeuksia ja terrorismia koskevaan kansainväliseen lainsäädäntöön.
– Jokaisella pommilla, jonka Venäjän joukot tietoisesti pudottavat kerrostaloon, ja jokaisella ohjuksella, jonka ne suuntaavat kouluun tai sairaalaan, ne osoittavat ylenkatsettaan ja halveksuntaansa niitä kansainvälisiä instituutioita kohtaan, joihin Venäjä halusi aikoinaan niin epätoivoisesti liittyä, hän toteaa.