Kun Venäjä keskitti keväällä kymmeniä tuhansia sotilaita Ukrainan rajan läheisyyteen, se tuli saksalaistutkija Andreas Umlandin mukaan varmistaneeksi, että vuodesta 2014 jatkunut sota ei pääse unohtumaan kansainväliseltä agendalta.
Siitä saakka, kun Venäjä runsaat seitsemän vuotta sitten miehitti Krimin, Kremlin propagandakoneisto on hänen mukaansa suoltanut toinen toistaan räikeämpiä valheita Ukrainasta. Maan mainetta on pyritty mustaamaan muun muassa leimaamalla se äärioikeistolaisten kiihkoilijoiden tyyssijaksi.
– Sellaiset väitteet juontavat juurensa neuvostoajan propagandasta, joka pyrki mustamaalaamaan Ukrainan kansallista vapautusliikettä liittämällä se toisen maailmansodan aikaiseen yhteistoimintaan natsien kanssa, Ruotsin ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä Umland kirjoittaa.
– Tosiasiassa Ukrainan nationalistipuolueet nauttivat vähäisempää kannatusta kuin vastaavat puolueet lukuisissa EU-maissa. Ukrainan kaksissa parlamenttivaaleissa, jotka on järjestetty sen jälkeen, kun vihollisuudet Venäjän kanssa vuonna 2014 alkoivat, nationalistipuolueet ovat epäonnistuneet surkeasti jääden viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle, hän toteaa.
Tyypillistä Venäjän propagandalle on Umlandin mukaan myös se, että Ukrainan sodan todellisesta luonteesta vaietaan visusti.
– Vladimir Putin valitsi hyökkäyksen Ukrainaan estääkseen maata kehittymästä demokraattisen muutoksen malliksi Venäjälle itselleen. Venäjän diktaattoria jäytää Neuvostoliiton luhistuminen – demokraattisen ja aidosti itsenäisen Ukrainan nousun hän näkee mahdollisena katalysaattorina autoritaarisuutta vastustavalle aallolle, joka saattaisi merkitä hänen oman hallintonsa tuhoa, Umland sanoo.
– Tämä selittää sen, miksi Putin päätti seitsemän vuotta sitten käyttää sotilaallista voimaa Ukrainaa vastaan. Se myös auttaa ymmärtämään hänen jatkuvaa valmiuttaan maksaa näennäisen suhteetonta hintaa Ukrainan epävakauttamisesta ja maan euroatlanttisen integraation estämisestä, hän toteaa.