Presidentti Vladimir Putinin on määrä hyväksyä Venäjän uusi valtiollinen sotavarusteluohjelma kuluvan vuoden loppuun mennessä. Ohjelma määrittää maan asevoimien materiaalihankintojen painopisteet seuraavien kahdeksan vuoden ajaksi.
Se pyrkii ennakkotietojen mukaan säilyttämään Venäjän etumatkan useilla osa-alueilla, kuten elektronisessa sodankäynnissä, ilmapuolustuksessa ja meritorjuntaohjusjärjestelmissä. Maan vaikea taloustilanne pakottaa kuitenkin tinkimään merkittävästi asevoimien johdon alun perin esittämistä investoinneista.
Tiedot käyvät ilmi tuoreesta amerikkalaisen Dmitry Gorenburgin kirjoittamasta, julkisiin lähteisiin perustuvasta raportista, joka on julkaistu PONARS Eurasia –asiantuntijaverkoston verkkosivuilla. Gorenburg toimii tutkijana tutkimuslaitos CNA:ssa ja Harvardin yliopistossa.
Etumatkaa ja kirimistä
Venäjän edellisen, vuosille 2011–2020 laaditun varusteluohjelman keskeisenä päämääränä oli 1990-luvun talousromahduksen seurauksena syntyneiden puutteiden paikkaaminen. Käytännössä tämä on pitkälti tarkoittanut neuvostoaikana suunniteltujen aseiden ja kaluston päivitettyjen versioiden kehittämistä.
– Nyt Venäjän puolustusteollisuudella on edessään huomattavasti mittavampi haaste: uusien suunnitelmien saattaminen sarjatuotantoon, Gorenburg sanoo.
Esimerkiksi ydinsukellusveneiden, ohjusjärjestelmien ja miehittämättömien ilma-alusten osalta siinä on hänen mukaansa jo onnistuttu.
– Ilmapuolustusjärjestelmien ja taistelualusten suhteen tulokset ovat toistaiseksi olleet vaatimattomampia. Taistelulentokoneista, panssarivaunuista ja panssaroiduista ajoneuvoista on vielä ennenaikaista esittää arviota, hän toteaa.
Vuoteen 2027 ulottuvan suunnittelujakson aikana Venäjä näyttää pyrkivän pysyttelemään Nato-maiden ja Kiinan teknologiakehityksen tahdissa. Tietyillä osa-alueilla se merkitsee jo saavutetun etumatkan säilyttämistä, toisilla kilpailijoilla olevan etumatkan kiinni kuromista.
Gorenburg arvioi Venäjän olevan jo nyt sotilaallisesti riittävän vahva pystyäkseen puolustautumaan mitä tahansa vastustajaa vastaan tavanomaisessa sodassa. Venäjä kykenisi hänen mukaansa myös lyömään minkä tahansa naapurimaan Kiinaa lukuun ottamatta.
Maavoimien vuosikymmen
Uuden varusteluohjelman Gorenburg otaksuu suosivan erityisesti maavoimia, jotka edellisellä suunnittelujaksolla jäivät katveeseen. Eräiden lähteiden mukaan yli neljännes asevoimien rahoituksesta aiotaan suunnata maavoimien ja maahanlaskujoukkojen varustamiseen.
Taustalla vaikuttavat hänen mukaansa muun muassa Ukrainan sodasta saadut kokemukset, jotka ovat vahvistaneet käsitystä maajoukkojen merkityksestä tulevissa konflikteissa.
Samaan aikaan myös uusien panssarivaunujen ja panssaroitujen ajoneuvojen odotetaan etenevän sarjatuotantoon ja siten operatiiviseen käyttöön uuden suunnittelujakson aikana. Lännessä runsaasti huomiota herättäneiden T-14 Armata -vaunujen määrä saattaa korkeiden tuotantokustannusten vuoksi kuitenkin jäädä suhteellisen pieneksi.
Keskipitkän matkan Iskander-ohjusten käyttöönotto etenee Gorenburgin mukaan aikataulun mukaisesti. Uusien Uragan- ja Tornado-S-raketinheitinjärjestelmien hankintojen on määrä jatkua aina vuoteen 2027 saakka.
Ydinasejoukot ovat toinen keskeinen panostuskohde. Kahdentoista ballistisin ohjuksin varustetun sukellusveneen on tarkoitus olla palveluskäytössä kaiken aikaa.
Nyt käytössä olevia Tu-95MS- ja Tu-160-pommikoneita modernisoidaan, ja uuden Tu-160-konetyypin sanotaan etenevän sarjatuotantoon aikaisintaan vuonna 2021. Pitkän kantaman Kh-101-risteilyohjus, jonka ydinkärjin varustetun version kantomatka on jopa 4 500 kilometriä, korvaa nykyisen Kh-55-luokan.
Myös maalta laukaistavien ydinohjusjärjestelmien kehittämiseksi on käynnissä useita projekteja.
Merivoimille jää mustapekka
Ilmavoimien osalta taistelukoneiden ja helikopterien hankinnat ovat Gorenburgin mukaan hidastumassa, kun painopistettä siirretään muuhun kalustoon. Kuljetus- ja ilmatankkauskoneita on pitkään pidetty Venäjän ilmavoimien heikkona kohtana, mutta tilanne on nyt muuttumassa.
Vaikeuksista kärsineen Iljušin Il-76-MD90A:n sarjatuotannon ennakoidaan käynnistyvän vuonna 2019, ja uusia koneita valmistuisi 10–12 kappaleen vuosivauhtia.
Merivoimien Gorenburg uskoo jäävän eri puolustushaarojen määrärahakilpailussa tällä kertaa häviäjän rooliin. Päättymässä olevan suunnittelujakson aikana useat Venäjän merivoimien kunnianhimoisista kehittämishankkeista kariutuivat osin maan telakkateollisuuden ongelmiin, osin myös lännen asettamiin talouspakotteisiin.
Vuoteen 2027 ulottuvalla jaksolla rahoitusta leikattaneen tuntuvasti, jolloin hankinnat keskittyisivät pienempiin pinta-aluksiin ja sukellusveneisiin.
Uusia Kalibr-ohjuksia sijoitetaan seuraavien kahdeksan vuoden aikana Gorenburgin mukaan todennäköisesti useimpiin uusiin pinta-aluksiin ja sukellusveneisiin sekä osaan nykyisestä aluskalustosta. Myös ohjustyypin luotettavuutta ja osumatarkkuutta halutaan kehittää edelleen.
Venäläisamiraalien suunnittelupöydillä olleet lentotukialus- ja hävittäjähankkeet ovat taloudellisista syistä lykkääntymässä pitkälle tulevaisuuteen.
Kokonaisuutena tarkastellen uusi sotavarusteohjelma on ilmeisesti jäämässä kauas siitä, mitä sotilaat olivat vielä äskettäin toivoneet. Vuonna 2014 Venäjän puolustusministeriö esitti 30–55 triljoonan ruplan rahoitusta kymmenen vuoden jaksolle. Maan taloustilanteen heikennyttyä tavoitetasosta on vähitellen tingitty. Nyt rahoituksen kokonaismääräksi on Gorenburgin mukaan vahvistumassa noin 19 triljoonaa ruplaa.