Jevgeni Prigožinin johtaman Wagner-yksityisarmeijan lyhyeksi jäänyt kapina Venäjällä on ehtinyt kirvoittaa runsaasti erilaisia tulkintoja ja ennustuksia sen seurauksista. Siitä, että Valko-Venäjän johtaja Aljaksandr Lukašenka hyötyi roolistaan sovittelijana Prigožinin ja Kremlin välillä, kommentaattorit ovat kuitenkin melko yksimielisiä.
– Lukašenka on juuri nyt vahvasti ajankohtainen ja nauttii selvästi diplomaattisesta voitostaan. Hänen roolinsa kapinan saattamisessa rauhanomaiseen päätökseen on kuitenkin sinetöinyt hänen muuttumisensa kansainvälisestä johtajasta vaikutusvaltaiseksi mahtimieheksi Venäjällä, Carnegie-ajatushautomossa työskentelevä venäläistutkija Maksim Samorukov toteaa artikkelissaan.
– Odottamaton ilmoitus, jonka mukaan Prigožin vetäytyy vastineeksi Lukašenkan tarjoamasta turvallisesta pääsystä Valko-Venäjälle, on vahvistanut Valko-Venäjän johtajan diplomaattista ansiolistaa. Hänen oikea-aikainen väliintulonsa näyttää pelastaneen paitsi Venäjän sisällissodalta, myös koko maailman ydinasevallan arvaamattomalta sekasorrolta, Samorukov sanoo.
Lukašenkan on hänen mukaansa kuitenkin turha kuvitella, että häntä alettaisiin jälleen Kiovassa, Washingtonissa tai Brysselissä pitää arvokkaana kumppanina ja välittäjänä samaan tapaan kuin vuonna 2015, jolloin Venäjän ja Ukrainan välistä konfliktia ratkottiin Minskissä.
– Länsi ei varmasti turvaudu Valko-Venäjän kiistellyn johtajan neuvottelutaitoihin suhteessa Kremliin, kun otetaan huomioon, että hän salli venäläisten joukkojen hyökätä Ukrainaan alueensa kautta ja että hän nyt tukee Moskovan ydinase-eskalaatiota ottamalla vastaan venäläisiä ydinkärkiä.
Hyödyllinen alihankkija
Kremlin silmissä Lukašenka on Samorukovin mukaan edelleen lähinnä hyödyllinen alihankkija, joka suostui tekemään sen, mitä kukaan Venäjän johdossa ei halunnut; neuvottelemaan petturin kanssa.
– On vaikea kuvitella, että turvallisuusneuvoston johtaja Nikolai Patrušev, FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov tai presidentinhallinnon johtaja Anton Vaino – Vladimir Putinista itsestään puhumattakaan – suostuisivat käymään suoria julkisia keskusteluja Prigožinin kanssa, hän sanoo.
– On todennäköistä, että Kreml pitää riittävänä palkintona Lukašenkan palveluksista sitä, että hän saa retostella väitetyillä saavutuksillaan. Mikään ei viittaa siihen, että Venäjän johto aikoisi koordinoida mitään Prigožiniin tai Wagneriin liittyviä jatkotoimia Lukašenkan kanssa, hän toteaa.